Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Perusasioiden äärellä

Miksi teoksen pitäisi toimia vuorovaikutteisesti? Miksi pelkkä tarina ei riitä? Vuorovaikutteisen kirjallisuuden ympärillä ei ole hypeä. Kyse ei ole muoti-ilmiöstä. Kyse on tähän asti marginaalissa pysyneestä ilmiöstä, joka on tulemassa tutuksi laajemmalle yleisölle. Ennestään vuorovaikutteista kirjallisuutta tuntemattomalle siinä voi olla uutuuden viehätystä ja se riittää ensikontaktiin. Mutta tarttuuko hän toiseen vuorovaikutteiseen teokseen ja ennen kaikkea kokeeko hän vuorovaikutuksen mielekkääksi? Kuinka pitkä matka on siihen, että hän alkaa tunnistaa interaktiivisen kirjallisuuden omaksi lajikseen, jolla on omat hienoutensa erotukseksi esimerkiksi peleistä?

Taiteellinen ja populaari

Kuten millä tahansa kulttuurimuodolla, interaktiivisella kirjallisuudellakin on kahtalainen muoto: taiteellinen ja populaarimpi. Parhaat tai klassikoiksi nousevat teokset onnistuvat olemaan populaaristi taiteellisia.

Taiteelliselta pohjalta tehdyt teokset eivät yleensä "toimi" kaupallisesti, ja niitä tehdään erilaisten yhteiskunnallisten kulttuuritukien varassa. Näillä teoksilla on oma erityinen tehtävänsä. Niitä tehdään kokeellisessa mielessä ja ne tehdään laadukkaasti.

Populaarilta pohjalta syntyneiden ja populaariksi tarkoitettujen teosten tehtävä on ennen kaikkea ylläpitävä. Ne ovat ikään kuin kulttuurin käytäntöä, kun taiteellisen voi mieltää teoriaksi. Ne pitävät lajin hengissä ja kaikkien ulottuvilla.

Lukija käy sisään teokseen

Ihmisen katsetta ohjaa kiinnostuksen määrä. Mikä saa lukijan kiinnostumaan interaktiivisesta teoksesta? Se on lupaus paikasta teoksen sisällä. Siinä on toden totta jotain ihmeellistä. Häntä ei ole kutsuttu ainoastaan lukijaksi, vaan myös toimijaksi.

Vuorovaikutuksen merkitys voi syntyä kysymyksistä. Ne esitetään lukijalle hyvin suoraan ja hänen täytyy vastata. Toisaalta vuorovaikutuksen voi hahmottaa rajapinnaksi, jossa lukija voi hämmentää sisältöä ja tunnustella sitä syvemmältä. Vuorovaikutus voi näyttäytyä myös leikkinä, joka tuottaa iloa ja yllätyksiä. Vuorovaikutus korostaa käänteitä ja säröjä. Vuorovaikutteinen teos ei ole muuttumaton monumentti, vaan koottu liikkuvista osista ja tarkoitettu lukijan muovattavaksi.

Perinteiseen kirjallisuuteen verrattuna tässä on suuri ero, vaikka kaiken edellä mainitun voi väittää kuuluvan myös perinteiseen kirjallisuuteen. Perinteisessä kirjallisuudessa vuorovaikutus on kuitenkin puhtaasti lukijan sisäistä. Kirja voi toimia kimmokkeena ja peilinä, mutta kirja itsessään ei muutu eikä anna vastausta lukijan reaktioille. Toisin sanoen "keskustelu" puuttuu.

Myös muodon tasolla seuraukset vuorovaikutteisuudesta ovat mielenkiintoiset. Tulee mahdolliseksi ja on luontaista murtautua perinteisen kirjan rajojen ulkopuolelle.

Onko se sittenkään mitään omaa?

Jos tässä ei ole tarpeeksi lukijalle, voi vain ihmetellä. Ehkäpä hän haluaa suhtautua sisältöön passiivisesti tai lukea kirjaa samalla tavalla kuin esimerkiksi katsoo televisiota. Se toki sallittakoon, eikä perinteinen kirjallisuus ole mihinkään häviämässä.

Jos sanotaan, että pelit riittävät tyydyttämään vuorovaikutuksen nälkäistä ihmistä, ohitetaan kirjallisuuden ja pelien perustavanlaatuinen ero. Pelit eivät syväluotaa sisältöä, vaan ne muuttavat sen mekaniikaksi. Jos vuorovaikutteisen kirjallisuuden mieltää mekaniikan kannalta, se näyttäytyy huonona pelinä: kehittymättömänä, heikosti vuorovaikutteisena ja heikosti dynaamisena. Vuorovaikutteisen kirjallisuuden tunnistaa siitä, että se luo merkityksiä sen sijaan että antaisi pisteitä. Lukukokemusta ei ole mielekästä mitata. Pelejä tarvitaan aivan toisesta syystä kuin interaktiivista kirjallisuutta. Tällä hetkellä pelit ovat nopeasti kehittyvä ja entistä moninaisempi kulttuurin muoto.

Perinteisen kirjallisuuden ja interaktiivisen kirjallisuuden ero muistuttaa elokuvan ja teatterin eroavuutta. Interaktiivisen kirjallisuuden voi nähdä eräänlaisena näytelmänä. Näytelmä koostuu elävistä ja konkreettisista elementeistä. Yleisö on erotettu näyttämöstä, mutta se hengittää samaa ilmaa näyttelijöiden kanssa. Näytökset ovat erilaisia, ne ovat eri variaatioita samasta näytelmästä. Elokuva ja näytelmä tuottavat aivan erilaisen elämyksen.

Tai interaktiivinen kirjallisuus on kuin laulu, joka lukijan on itse esitettävä.