Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Kaksikymmentä elämän välähdystä

Helmikuussa 2016 ilmestynyt, ilmaisultaan pelkistetty mutta vahva Venti Mesi on kokeellisen italialaisen pelistudion tekemä visual novel. Se kertoo hajaannuksen ja sekaannuksen kaudesta Italian historiassa, kun fasistit vielä pitivät maan pohjoisosaa hallinnassaan. Teos näyttää ajan 20:n eri henkilön kautta, viattomasta lapsesta salakuljettajaan ja aktiivisesti taistelevaan partisaaniin. Valintatilanteet kuvaavat ennen kaikkea henkilöiden omia epäilyksiä ja kysymyksiä eivätkä sinänsä vaikuta tarinan kulkuun. Siitä huolimatta ne määrittelevät lukukokemusta voimakkaasti.

Venti Mesi

Venti Mesin tehneen We Are Müeslin muodostavat graafikko Claudia Molinari ja käsikirjoittaja Matteo Bozzi. Yhtä paljon kuin he tekevät, he tutkivat. Kaikkia heidän töitään yhdistää kokeellisuus ja taiteellisuus. Olen aiemmin törmännyt heidän kenties tunnetuimpaan tuotantoonsa Cave! Cave! Deus Vide, mutta muistan kavahtaneeni ensivaikutelmaa pahasti ja sittemmin unohtaneeni sen. Nyt Venti Mesin jälkeen aion kyllä palata siihen. Ren'Pyllä tehtyjen visual novelien lisäksi We Are Müesli on suunnitellut erilaisia pulmapelejä.

Kuten kuvaruutukaappauksista voi heti nähdä, Venti Mesi ei edusta Ren'Pyllä tehtyjen visual novelien valtavirtaa. Grafiikalle ominaista ovat suuret ilmeettömät kasvot, animaatiot jotka kulkevat kasvojen poikki kuin heijastuksena maailmasta ja isot väripinnat. Kokemus oli läpitunkeva, vangitseva ja muun poissulkeva. Pianomusiikki oli raskastahtista ja hajottavaa; se tavoitti harmonisuuden ja kauneuden vasta teoksen lopussa.

Venti Mesi: Kostoyed

Kommunisti ja pappi kohtaavat rautatieasemalla. Aluksi pappi ei halua myöntää mysteerilaituri nro 21:n olemassaoloa, mutta toteaa sitten, että he kaikki ovat "juutalaisia" natsien silmissä, niin kristityt kuin vasemmistolaisetkin.

Minut Venti Mesi sai kysymään, kenelle se on tarkoitettu. Se kertoo ihmisistä Milanon alueella ja teoksen tekemistä on niin ikään tuettu paikallisesti. Se on kulttuuria sillä tavoin kuin se ehkä ymmärretään maakunnissa. En sano tätä mitenkään vähättelevästi, sillä tuolla alueella ja noilla tekijöillä kulttuurin taso on korkea. Luulen, että itse ulkopuolisena en kuitenkaan oikein päässyt siihen sisään.

Venti Mesi on tunteellinen. Ajattelen, että sitä pitää ymmärtää tunteiden ja historian kautta. Teos tarjoaa välähdyksiä toisen maailmansodan aikaan eläneiden ihmisten elämästä, selviytymisestä ja kamppailusta. Kansa on jakautunut, eikä ainoastaan äärioikeistolaisiin ja äärivasemmistolaisiin. Italialla ja italialaisilla on tässä kohtaa kompleksinen arpi, jota Venti Mesi urhoollisesti tulkitsee. Se tulkitsee sitä naiivisti ja epä-älyllisesti. Ihmiset vihaavat ja rakastavat, he reagoivat ja toimivat.

Venti Mesi: Giulio

Ruuan salakuljettaja keskustelee peilikuvansa kanssa. Itsesyytökset pyrkivät saamaan otteen miehestä.

Tekstisisällöt tulevat videotekstityksen kaltaisesti kuvan alaosaan. Aika ajoin lukijan eteen annetaan valinta. Vaihtoehdot sijoittuvat keskelle näyttöä. Osassa on käytetty ajastusta niin, että vaihtoehdot tulevat esiin yksi kerrallaan tai ne muuttuvat toisiksi. Se tuntuu kuvastavan etenevää ja epäröivää ajattelua, ja se tekee valinnoista dynaamisia tilanteita.

Vakavista teemoista ja käynnissä olevasta sodasta huolimatta kokemus ei ollut ahdistava tai akuutti. Hätkähdyksiä ja tunneperäisiä reaktiota kuitenkin koin. Teoksen 20:stä eri näkökulmasta muodostuu antifasistinen kollaasi, jota voi tulkita vetoomukseksi rauhan puolesta.

Venti Mesi: Pippo

Joka kuukauden alussa on ote runollisesta partisaanin sanakirjasta. Italiankielinen luenta oli ilo korvalle. Tässä kuvataan pommittajakonetta.

Saatavuus

Venti Mesi on ladattavissa ilmaiseksi Windows- ja Mac OS X -tietokoneille.

LISÄTTY LINKKIPANKKIIN: VENTI MESI (WE ARE MÜESLI)

blog comments powered by Disqus