Lokikirja

Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Indiepelit osa 3: Digital, a love story, aito interaktiivinen fiktio

Christine Love ei tajunnut tekevänsä pelejä, ennen kuin toiset sanoivat hänen tekevän niitä. Olen enemmän Loven alkuperäisen näkemyksen kannalla, vaikka päätinkin liittää Digitalin Indiepelit-minisarjan osaksi. Loven kolme teosta Digital, a love story, Don't take it personally, babe ja Analogue, a hate story ovat interaktiivista fiktiota sanan varsinaisessa merkityksessä. Aiemmin lokikirjassa tuomitsin interaktiivisen fiktion liian laajaksi ja epämääräiseksi käsitteeksi. Loven teoksissa interaktiivisen fiktion luonne kuitenkin tuntuu tiivistyvän.

Tässä kuussa ilmestyneessä haastattelussa Christine Love kertoo uskoneensa, että hänestä tulee (romaani)kirjailija. Hänen "pelinsä" eivät ainoastaan sisällä paljon tekstiä, vaan myös niiden rakennetta ja ongelmanratkaisuasetelmia voisi sanoa pikemminkin kirjallisiksi kuin pelillisiksi. Love antaa ja tekee kunniaa peleille yhtenä mielenkiintoisimmista tarinankerronnan muodoista.

Visual novel joka ei muistuta visual novelia

Digital, a love story on toteutettu Ren'Py-nimisellä visual novel -kehitysalustalla. En aluksi edes tiennyt enkä tajunnut sitä, mutta kun sain tietää, aloin todella arvostamaan Digitalia. Se ei nimittäin muistuta visual novelien valtavirtaa vähäisimmässäkään määrin. En osannut kuvitella moista mahdolliseksi Ren'Pyllä.

Visual novelit ovat minulle jonkinlainen inhokki, eikä se johdu yksinomaan siitä, että tietynlainen manga-variaatio on muodostunut niiden graafiseksi normiksi. Valitettavasti Loven kaksi uudempaa, Don't take it personally, babe ja Analogue, a hate story, ovat manga-grafiikasta saastuneet. Yritän kyllä päästä inhon yli ja "nähdä pinnan alle", sillä visual novelit ovat kypsä konsepti ja samalla kaupallisesti pätevä interaktiivisen fiktion muoto. Palaan visual noveleihin ja Ren'Pyyn myöhemmin lokikirjassa.

Purkkinostalgiaa

Digital sijoittuu vuoteen 1988, aikaan ennen nykyistä internetiä. Kaikki tapahtuu tietokoneella, jolta voi muodostaa modeemiyhteyden Bulletin Board Systemeihin eli suomeksi "purkkeihin". Purkki on lankapuhelinverkkoon liitetty tietokone, johon on asennettu datapuheluita vastaanottava ohjelmisto. Purkissa on yleensä keskustelu- ja tiedostonjakoalueita. Yhtäaikaisten käyttäjien määrä on rajoitettu. Digitalissa keskustelualueilla vierailemisen lisäksi toisten käyttäjien kanssa voi käydä yksityistä viestienvaihtoa ja ladata tiedostoja.

Digital, A Love Story

Digitalin vanhanaikainen käyttöliittymä ja modeemin piippailut ja rahinat vievät minimalistisesti mutta tehokkaasti entisaikojen maailmaan. Digital on samalla elämyksellinen ja informatiivinen sukellus purkkitodellisuuteen. Purkkien puhelinnumerot ovat tiukassa – kaukana on kaikille avoin world wibe web ja hakukoneet! Numeroita ja niksejä saa toisilta käyttäjiltä. Keskustelualueilla voi tavata monenmoista tyyppiä. Toisilta saa suoraa tietoa, toiset valaisevat pikemminkin ajan kulttuurihistoriaa.

Pelaaja voi jättää vastauksia keskustelualueen viesteihin ja käydä yksityistä viestienvaihtoa toisten käyttäjien kanssa. Pelaaja ei voi nähdä omia viestejään, vaan niiden sisältö pitää päätellä vastauksista. Tämä ei kuitenkaan Digitalia romuta, pikemminkin se on hauska kerronnallinen elementti. Laittaa pelaaja rekonstruoimaan itse on sekin eräänlaista interaktiivisuutta.

Rakkaustarina online

Digital, a love story on nimensä mukaisesti myös rakkaustarina. Se on rakkaustarina online ja nopealla kelauksella. Pelaaja tapaa purkissa runoja rustaavan naiivin Emilian, ja pian Emilia tunnustaa rakastuneensa pelaajaan. Emilia ei koskaan konkretisoidu pelaajalle.

Purkki, jonka kautta pelaaja kommunikoi Emilian kanssa, rikkoutuu, ja yhteys Emiliaan katkeaa. Rikkoutuneen purkin ylläpitäjä ottaa yhteyttä pelaajaan välittäen säästyneen, mutta korruptoituneen viestin Emilialta, jossa hän pyytää apua pelaajalta. Purkin rikkoutuminen on jollain tavalla vahingoittanut Emiliaa.

Pelaajan tehtävänä on löytää Emilia uudelleen ja selvittää, mistä oikein on kyse. Enemmittä juonipaljastuksitta totean, että se liittyy tekoälyihin.

Interaktiivisen fiktion majakka

Digital on kevyt, mutta ei köykäinen, ja hyvin rajattu toteutus. Lovella ei kenties ollut suuria kunnianhimoja sitä tehdessä, mutta se on onnistunut ja viihdyttävä. Tietokonemiljöö toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan myös graafisesti, ja keskustelualueet ja yksityisviestit muodostavat luontevan alustan tekstisisällöille.

Minulle Digital on kuin uusi luku interaktiivisessa fiktiossa. Christine Lovea kannattaa varmasti seurata. Hän osoittaa, että digitaalisessa muodossa on mahdollisuuksia, joista hyvien kirjoittajien käsissä voi syntyä toimivaa ja oivaltavaa kirjallisuutta.

Digital on ladattavissa ilmaiseksi Windows-, Mac OS X- ja Linux-käyttöjärjestelmille.

blog comments powered by Disqus