Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Hypertekstikirjallisuus osa 3: Hypertekstin olemusta etsimässä

Linkit ovat hypertekstikirjallisuuden ytimessä. Linkit tekevät hypertekstikirjallisuuden. Kirjallisuudessa linkkejä voi kutsua "valinnoiksi", ja lukijan kannalta ne usein näyttävätkin siltä. Ne edustavat myös siirtymiä ja poikkeamia. Linkit ovat erityinen kerronnallinen keino. Hypertekstimuoto avaa useita erilaisia vaihtoehtoja rakentaa teos. Perinteiseen lineaariseen, suoraviivaisesti esitettyyn teokseen verrattuna hyperteksti korostaa lukijan aktiivista roolia teoksen kanssarakentajana.

Teknisesti ja ulkoisesti katsottuna hypertekstin määritteleminen tuntuu selvältä: se on teksti, joka sisältää linkkejä toisiin teksteihin. Mutta mitä hyperteksti oikeasti tarkoittaa kirjallisuuden kannalta? Mikä on hypertekstin "olemus" verrattuna tavalliseen tekstiin? Mitä menetetään ja mitä tulee tilalle, mikä muuttuu? Mihin hypertekstiä tarvitaan? Mitä sellaista sillä voi tehdä, mitä tavallisella tekstillä ei voi?

Vastaukset noihin kysymyksiin eivät ole minulle selviä. Hyperteksti edustaa minulle kuitenkin useita vaihtoehtoisia tapoja rakentaa teos. Kyse ei ole pelkästä esitystavasta, vaan rakennustavasta, joka vaikuttaa sisältöön. Hyperteksti, ja laajemmin interaktiivinen fiktio, on kiehtova mahdollisuus, mutta itsellä toimivan mallin löytäminen ja muodon hallitseminen on haaste.

Ero niin selvä – vai onko sittenkään?

Paperikirjat ja tavalliset e-kirjat ovat yksilinjaisia. Tarina voi tietenkin olla esitetty epäkronologisesti ja kerronnan näkökulma voi vaihdella, mutta teksti on aina sijoitettava yhdelle tekstijatkumolle, jota lukijat lukevat aina samassa järjestyksessä ja samanlaisena, sivu kerrallaan. Paperikirja on kuin käytävä, jonka varrella ei ole komeroita tai huoneita. Olemme omaksuneet tämän muodon siinä määrin, että sivun alaosaan tai kirjan loppuun sijoitettujen viitteiden lukeminen tuntuu häiritsevältä. Ne katkaisevat jatkumon, ne tuntuvat olevan varsinaisen teoksen ulkopuolella.

Perinteinen lineaarinen esitystapa suvaitsee sivujuonteita ja -polkuja hieman huonosti sisäänrakennettunakin. Kerronnan sujuvan etenemisen ja yhtenäisyyden takia kirjoittaja voi joutua jättämään paljonkin käsikirjoituksen ulkopuolelle. Hyperteksti ja interaktiivinen fiktio ovat sivujuonteiden suhteen paljon sallivampia. Joskus ne jopa elävät sivujuonteista. Hypertekstissä pääteksti ei olekaan niin ehdottomassa keskiössä, vaan käsikirjoituksen selkäranka on avautuneempi. Edelleen tarina voi olla lineaarinen sinänsä, mutta se voi edetä monilinjaisesti ja vaihtoehtoisesti. Lineaarisen esitystavan sijaan rakenne voi olla myös verkkomainen, lonkeromainen tai kehämäinen.

Linkit tekevät siirtymistä lukijalle hyvin näkyviä, kun taas perinteisessä kerronnassa siirtymät pyritään pikemminkin häivyttämään tai ainakin luonnollistamaan. Linkit korostavat lukijan aktiivista roolia. Juoneen tai näkökulmaan vaikuttamisen lisäksi lukijan tekemiä valintoja voi käyttää myös erityisen tunnevaikutuksen aikaansaamiseksi tai lukijan imaisemiseksi mukaan tarinaan siinä määrin, että hänestä tulee kanssasyyllinen päähenkilön tekoihin. Valinnathan eivät välttämättä ole merkityksellisiä (lopputulos voi olla aina sama, valitsipa lukija mitä tahansa), mutta lukija uskoo niiden olevan.

Hypertekstin mahdolliset muodot

Seuraavassa on hypertekstin erilaisia esitys- ja rakennustapoja. Sama teos voi luonnollisesti yhdistää tai sisältää useampiakin erilaisia malleja.

Käytävä

Tässä mallissa päätarina tai -teksti etenee suoraviivaisesti ja sillä on selvä alku ja loppu. Linkit ovat käytävän varrella olevia ovia. Lukija voi poiketa oven takana olevaan huoneeseen, mutta hän palaa aina takaisin päätekstiin. Linkkejä voi käyttää monipuolisesti ja erilaisiin tarkoituksiin: lisätietoihin, taustoittamiseen, takautumiin, ylipäänsäkin erilaisiin sivujuonteisiin.

Haarautuvat polut

Tämä malli vastaa klassista "valitse oma seikkailusi" -tyyppiä. Valitessaan eri vaihtoehtojen välillä lukija voi hyvin konkreettisella tavalla vaikuttaa tarinan kulkuun ja lopputulokseen. Haarautumista voi käyttää juonen lisäksi esimerkiksi erilaisten näkökulmien esittämiseen. Haarautumat voivat palata myöhemmin takaisin yhteen, jolloin lukijan valinnat vaikuttavat vain osaan tarinasta.

Tori

Tämä malli koostuu erillisistä tekstikokonaisuuksista, joita lukija voi lukea haluamassaan järjestyksessä. "Sisällysluettelo" muodostaa torin keskipisteen, johon lukija aina palaa. Malli voi sopia vaikkapa dekkarityyppiselle kerronnalle, jossa lukijalle annetaan tutkijan tai kuulustelijan rooli.

Kehä

Tämä malli perustuu toistolle. Peräkkäisten kierrosten variaatiot perustuvat lukijan valinnoille. Taustalla voi edelleen olla lineaarinen tarina, jolle on loppuratkaisu.

Rakennus

Lukija liikkuu yhden kokonaisuuden sisällä enemmän tai vähemmän vapaasti tilasta toiseen. Huoneiden välillä voi olla erilaisia yhdyssiteitä, ja teokseen voi sisällyttää pelinkaltaisuutta rajoittamalla liikkumista. Lukijalle voidaan asettaa ratkaistavia ongelmia tai muita täytettäviä ehtoja. Rakennus voi olla sokkelonkin kaltainen. Muistuttaa klassista seikkailupeliä.

Nuorallakävely

Tässä mallissa tarinan "onnistunut" lukeminen "loppuun" asti edellyttää tiettyjen valintojen tekemistä. Väärät valinnat pudottavat lukijan nuoralta ja tarina päättyy ennen aikojaan.

Antaa – ja myös vaatii enemmän

Hyperteksti on eräänlaista sirpaletaidetta. Käsikirjoituksen koostuminen osista korostuu ja se asettaa haasteita kokonaisuuden koossa pitämiselle. Hypertekstin onnistunut kirjoittaminen vaatii kirjoittajalta erilaista ajattelutapaa kuin tavallisen tekstin kirjoittaminen.

Myös hypertekstin lukijalta vaaditaan enemmän kuin tavallisen tekstin lukijalta. Hypertekstin lukija ei ainoastaan vaikuta valintojensa kautta tekstin paljastumiseen, vaan tarinan ja kokonaisuuden lopullinen hahmottuminen on enemmän hänen omalla vastuullaan.

Varsinaisesti vaikea tai monimutkainen hypertekstin ei kuitenkaan tarvitse olla, ja muoto taipuu yhtä hyvin viihteellisempiin kuin vakavampiinkin sisältöihin.