Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Howling Dogs, vuoden 2012 interaktiivinen tapaus

Huolimatta siitä, että interaktiivinen fiktio on nosteessa, tuntuu englanninkielisen interaktiivisen fiktion piiri edelleen pieneltä, ainakin se, mikä pyörii Twine-nimisen ohjelmiston ympärillä. Yksi Twinen ponnekkaimmista puolustajista on kuitenkin osoittanut, että sisäänpäin kääntyneessä yhteisössä voi olla kumouksellisia aineksia. Porpentinen Howling Dogs osoittaa monipuolista linkkien käyttöä onnistuneesti rajatussa hypertekstitilassa.

Twine, selväksi tehtynä

Twinellä voi luoda hypertekstejä, joissa on pelinkaltaisia elementtejä. Siinä on graafinen käyttöliittymä, mikä helpottaa hypertekstirakenteen hahmottamista, eikä se vaadi koodiosaamista. Kynnys Twinellä kirjoittamiseen on suhteellisen matala, mutta se vaatii hienoista sissihenkeä.

Ensinnäkin on hyväksyttävä, että Twine-kirjallisuus on marginaalista (ja todennäköisesti sellaisena pysyy). Toiseksi, koska Twine on avoimen lähdekoodin ohjelmisto eikä enää kenenkään erityisen henkilön vastuulla, on otettava huomioon, että voi jäädä ihan omine neuvoineen mikäli toivoo jotain erityistä tai kohtaa bugin. Avoimen lähdekoodin yhteisön vastaus kun kuuluu: tee se itse!

Tutustuessani Twineen joskus viime, toissa vuoden puolella sain vaikutelman, että se on nuhjuinen ja buginen, laiminlyöty tai organisoimattoman, saarekkeisen kehitystyön uhri – kuin jonkin joskus arvokkaan raato, jota eri tahot nyt sorkkivat viritellen omia huteria kyhäelmiään sen päälle. Näin kuitenkin Twinessä mahdollisuuden sen helppokäyttöisyyden takia ja ajattelin, että se mitä se kaipaa on kaupallinen toimija, joka voisi taata laadun ja ylläpidon ja järjestäytyneen kehitystyön.

Haastaja

Tällainen kaupallinen ajatus ilmeisesti on suoranainen pyhäinhäväistys vapaan lähdekoodin yhteisössä. Kuitenkin, kuin vastauksena havaintoihini, ilmestyi esiin venäläinen tiimi, joka julkaisi oman, Twinen kaltaisen, ja voi sanoa Twineen pohjautuvan, sovelluksensa, Axma Story Makerin, ja vieläpä lupasi tehdä maksullisen, ehomman versionkin siitä. Tätä ei ole otettu suopeasti vastaan Twine-uskollisten piirissä.

Venäläisten kaupallista versiota odotellaan edelleen ilmestyväksi, mahdollisesti nyt kesäkuussa. Axma Story Maker on jotain, mitä vakavasti harkitsisin kirjoittamistyökaluna. Sen tekijöiden ajatus on kirkas ja näkemys yhtenäinen.

Radikaalit eivät kangistu kaavoihin

Twinellä ja Story Makerilla kirjoitetut tekstit ovat HTML-muotoisia, JavaScript-koodilla höystettyjä verkkosivuja. Teoksen rakennetta ja esitystapaa koskevat tietyt oletukset, joilla on taipumusta tehdä tuotoksista kaavamaisia ja toistensa kaltaisia. Ehkä siinä ei ole mitään vikaa, jos nuo oletukset vain ovat toimivia ja lukijaystävällisiä. Mikään lukemani Twine-teksti ei kuitenkaan ole ylittänyt kynnystä, minkä asetan esittelylle lokikirjassa. Itse asiassa luovuin siinä määrin toivosta Twinen suhteen, etten ole mitään kiinnostavaa enää pitkään aikaan odottanutkaan.

Ennen kuin luin mitään kirjoittajalta nimeltä Porpentine, ehdin jo luoda hänestä kuvan tyyppinä, joka puolustaa piikit pystyssä suppeasti rajattua, interaktiivisen fiktion lipulla merkittyä maaplänttiä eikä halua tajuta, että interaktiivinen fiktio elää sen ulkopuolella. Eritoten hän tuntuu vastustavan ovien avaamista suurelle yleisölle ja kaupalliselle toiminnalle. Mitä nurkkakuntaisuutta!

Porpentineä ja muutamia muita interaktiivisen fiktion kirjoittajia täytyy kuitenkin ymmärtää juuri marginaalisuudesta käsin. Heille Twinen kaltainen ohjelma ja yhteisö on kuin äänitorvi maailmassa, jossa heidät muutoin vaiennetaan. Aggressiivinen feminismi ja poikkeavaksi mielletty seksuaalinen suuntautuneisuus ja sukupuoli-identiteetti ovat näiden kirjoittajien juttu. Siinä ohessa he tulevat sitten kirjoittaneeksi jotain muutakin, millä on kirjallisuudellisempi arvo. Vikana kuitenkin pidän sitä, että marginaalinen haluaa pysyä marginaalissa, kuin alamaailmassa, eikä halua tehdä itseään ymmärrettäväksi valtaväestölle.

Howling Dogs

Porpentinen viime vuonna ilmestynyt, huomiota kerännyt Twine-teos Howling Dogs on esimerkki kirjallisuudellisemmista saavutuksista. Proosakertomus tuskin voisi olla paljoa vaikeaselkoisempi, mutta Howling Dogs asettuu kuitenkin sille puolen linjaa, mikä toimii kaunokirjallisesti.

En lähde ruotimaan kertomuksen sisältöä ja niitä, esimerkiksi marttyyriuteen liittyviä, merkityksiä mitä siinä on. Hahmotin tekstin ennen kaikkea tilallisesti, tilassa, ja se on varsin huomionarvoista hypertekstissä. Rohkaisen rohkeita, englanninkielen taitoonsa luottavia lukemaan Howling Dogsin, mutta varoitan, että jos sitä ei lue kunnollisesti keskittyen vaan linkkejä sokosti klikkaillen, jää lukukokemus merkityksettömäksi, mielettömäksi.

Suunnistaminen sujuu ilman kompassia

Howling Dogs haarautuu hallitusti yhdestä keskipisteestä käsin. Tämä keskipiste on jonkinlainen vankilamainen sairaalahuone. Siinä on vain muutamia klikattavia elementtejä: valokuva seinällä, roskis, suihkutila, ravitsemisyksikkö, rentoutumistila ja viriketila. Viriketila on ainut tilasta ulos vievä linkki, ja sekin vie ulos vain mielensisäisesti, sillä matkat tapahtuvat virtuaalitodellisuudessa. Muut huoneen klikattavat elementit joko muuttuvat hienovaraisesti eri sykleillä tai pysyvät samanlaisina rutiineina.

Käy nopeasti selväksi, että tässä kertomuksessa – jos sitä edes kertomukseksi voi sanoa – kuljetaan kehällä ja kaikki oikeasti merkityksellinen on virtuaalitodellisuudessa. Suunnistaminen ei ole vaikeaa, eksynyttä oloa ei tule, joten Howling Dogs välttää hypertekstin tavanomaisen sudenkuopan.

Linkkejä kertomuksessa on käytetty monipuolisesti, mutta sekasopalta se ei tunnu. Se tuntuu hieman kokeelliselta kyllä. Koska kyse on mielensisäisestä liikkumisesta, unesta ja harhaisuudestakin, on linkkien "käyttötarkoituksen" suuri vaihtelevuus kuitenkin osuvaa. Porpentine on ehkä halunnut näyttää, mitä Twinellä voi oikeasti tehdä ja että sillä voi tehdä vakavasti otettavaa kirjallisuutta eikä vain tyypillistä fantasia- ja scifipopkornia. (Tämä ei tarkoita, etten pitäisi fantasiaa ja scifiä sinänsä vakavasti otettavina.)

Hahmotelma aidosta hypertekstinovellista

Erityisesti minuun teki vaikutuksen samaan aikaan rajattu (sairaalahuone) ja syvyyssuunnassa laajeneva (virtuaalitodellisuus) tila. Näin siinä esimerkin hyperteksti-novellista, aidosta sellaisesta, joka ei jäljittele lineaarista perinteistä muotoa. Howling Dogsissa muoto ja sisältö vastaavat toisiaan. Ehkei sitä suotta sanota Twine-vallankumoukseksi, mutta toisaalta, koska siinä ei käytetä Twinen peliulottuvuuksia, on se puhdas hyperteksti, jonka voisi todennäköisesti toteuttaa myös suoraan HTML-muodossa.

Kuten annan arvoa Christine Loven Digital, a love storylle visual novelina, joka ei muistuta lainkaan visual novelia, annan arvoa Howling Dogsille Twine-kirjoituksena, joka ei muistuta sellaista. Näyttää siltä, että kun työkalu palvelee visiota toteutettavasta tekstistä, eikä toisinpäin, voi syntyä oikeaa kirjallisuutta.

Howling Dogs on luettavissa vapaasti verkossa.

LISÄTTY LINKKIPANKKIIN: HOWLING DOGS (PORPENTINE)