Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Valveunta syväkirjaksi: Valinnat sen tekevät

Olen laiminlyönyt lokikirjauksia pahasti, mutta nyt kapteeni tekee paluun. Kertauksen vuoksi: Ollaan yhä tutkimusmatkalla numero 1, joka alkoi keväällä 2012. Tämän matkan tarkoituksena on ollut muokata käsikirjoitukseni Valveunta Kirjalabyrintin syväkirjaksi.

Syväkirja on digitaalinen kirjallisuustuote, joka ei ole tiettyyn formaattiin sidottu, eikä se sisällä ohjetta, miten teos itse asiassa pitäisi toteuttaa. Todellinen tutkimusmatka siis! Näitä mahdollisuuksia tutkaillessani olen tutkaillut digitaalisen kirjallisuuden mahdollisuuksia ylipäänsä ja tehnyt niistä juttuja tähän blogiin.

Nelsonin hyperteksti ja syvä kirjallisuus

Lempitutkimuskohteeni on varmaankin ollut Ted Nelsonin Xanadu-idea, joka itse asiassa kulminoitui kesäkuussa, kun Xanadusta ilmestyi lopultakin toimiva sovellus. Se ei ole vielä täydellinen, toisin sanoen se ei sisällä kaikkia suunniteltuja ominaisuuksia, mutta se on kaikkien kokeiltavissa.

Tämä tarkoittaa, että Xanadu on verkkosivu ja HTML:ää, vaikka Nelson onkin voimakkaasti kritisoinut nykyistä internetiä ja HTML-kieltä, jotka esittävät hypertekstin tavattoman yksinkertaisessa muodossa. Ja Nelsonhan on se kaveri, joka alun perin keksi koko käsitteen "hyperteksti".

En aio käsitellä Xanadun verkkosovellusta lokikirjassa. Odotan ainakin siihen asti, että kaikki suunnitellut ominaisuudet ovat mukana. En tunne pettymystä, vaikka tuntuukin vähän siltä, kuin korkeuksissa liidellyt, niin pitkään materialisoitumaton Xanadu olisi kokenut – ei haaksirikkoa, vaan eräänlaisen hätälaskun, kompromissin. Joka tapauksessa minun on vaikea kuvitella verkko-Xanadun käyttämistä kaunokirjallisiin tarkoituksiin. Nelsonin alkuperäiset Xanadu-luonnostelut kuitenkin puhuttelivat minua ja saatoin nähdä niissä viittauksia syvään kirjallisuuteen.

Valveunen täyskäänne

Mutta nyt käsikirjoitukseen Valveunta. Lopulta on käynyt niin, että olen hylännyt alkuperäisen käsikirjoitusversion kokonaan ja aloittanut valintoihin perustuvan version kirjoittamisen. Olen nyt edennyt ihan hyvän matkaa alkutaipaleella.

Olen aiemmin ollut valintoja vastaan. Ne ovat tuntuneet valehtelulta, kuin jonkinlaiselta kohtalon vääristelemiseltä. Tämä toki koskee vain omia käsikirjoituksiani, jotka perustuvat tietynlaiseen raakamateriaalin totuuteen. Mutta kun tämä vaivasi minua riittävän pitkään, kypsyi lopulta uudenlainen näkemys. Vapauduin siitä ajatusvankilasta, minkä olemassa olevat "valitse oma seikkailusi" -tyyppiset tarinat ovat luoneet.

Olen myös alkanut aavistaa valinnoissa piilevät mahtavat kerronnalliset ja psykologiset mahdollisuudet. Kaikkihan riippuu sisällöstä, eikä valintojen tarvitse koskea perinteistä, juoneen keskittyvää etenemistä. Valinnat voivat koskea vaikka mitä! Ja mitä totuudellisuuteen tulee, monet asiat voivat olla totta yhtä aikaa ja vaihtoehtoisina esitetyt tapahtumat voivat olla totta eri aikoina. Tuo jälkimmäinen kaivannee tarkempaa selittämistä.

Valinnat ja raakamateriaalin kohtalo

"Raakamateriaalin totuus" on melko lailla samaa kuin "kohtalo". Onko kohtaloa olemassa ja mitä sillä milloinkin tarkoitetaan, on sitten toinen juttu, mutta pidän kuitenkin kiinni raakamateriaalin totuudestani. Se koskee tarinan keskeisimpiä henkilöitä ja tapahtumia, suurimpia käänteitä, ja henkilöiden, varsinkin päähenkilön sisäisyyttä, niitä tunne- ja ajatuselämyksiä, motiiveja ja reaktioita, jotka ovat läsnä keskeisimmissä tapahtumissa ja ihmissuhteissa.

Kun tällainen raakamateriaali sovitetaan valintoihin perustuvaksi tarinaksi, tuntuu valintojen mahdollisuus ylipäänsä epärealistiselta. Vähintäänkin valinnan mahdollisuuden on täytynyt olla pelkästään näennäinen. Jos pitäisi kiinni tällaisesta realismista ehdottomasti, olisi valintoihin perustuva teksti poissuljettua.

Mutta se, että todellisuudessa tapahtuva vaihtoehto sulkee samalla kaikki muut vaihtoehdot pois, ei tarkoita, että muut vaihtoehdot olisivat sinänsä epätosia. Ne kaikki ovat voineet toteutua historian eri hetkinä. Itse valinnan mahdollisuus näyttäytyy epätotena, mutta tavallaan valintatilanne on itse kohtalo. Se on ja se ei ole ihmisen omissa käsissä – eli tässä tapauksessa lukijan käsissä, joka päättää päähenkilön puolesta.

Näin Valveunen valintaversion toteuttaminen onkin paljastunut eräänlaiseksi kohtalon ja omatunnon suhteen tarkasteluksi. Tärkeää mielestäni on, että lukijalle tarjotut valinnat olisivat aidosti merkityksellisiä. Ne kyllä voivat johtaa yllättäviin lopputuloksiin.

Suunnitelma

Olen lähtökohtaisesti jakanut käsikirjoituksen kolmeen suuren polkuun, jotka eivät välttämättä yhdisty edes lopussa. Tämä tietää tietysti paljon kirjoittamista, koska sisällön puolesta kyseessä on romaani. Nämä kolme suurta polkua taas haarautuvat pienemmiksi poluiksi, jotka yhdistyvät välillä. Malli takaa, että eri valinnoilla lukukokemukset ovat erilaisia, ja kirjan lukeminen useampaan kertaan aidosti mielekästä.

Aion raportoida käsikirjoituksen etenemisestä lokikirjassa ja antaa myös konkreettisia esimerkkejä. Tulen kirjoittamaan myös käyttämistäni työkaluista: ohjelmista, jotka auttavat erityisesti haarautuvien tarinoiden kirjoittamisessa.