Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Lukemista aistien varassa ja etsien aukkoja juonesta

Matt Sheridan Smithin You Can’t See Any Such Thing on taiteellinen tekstiseikkailu, jos sitä edes voi sanoa tekstiseikkailuksi. Pikemminkin se vain perustuu navigoinnille tekstitilassa. Joka tapauksessa siinä on tekstiparseri, johon kirjoittamalla lukija löytää uutta sisältöä. Kiinnostavaksi ja samalla kaunokirjalliseksi sen tekee suuntaus henkilöiden sisimpään sekä faktan ja fiktion suhde. Vaikka teoksen rakentumisen tapa muistuttaa assosiatiivista hypertekstiä, tekstiparseri tarjoaa lukijalle omaehtoisemman tavan lähestyä teosta.

You Can’t See Any Such Thing lähtee liikkeelle keskiöstä – ei siis alusta, vaan eri osien yhteisestä navasta. Teos laajenee neljään suuntaan ilmansuuntien mukaisesti. Jokaisella suunnalla on eri henkilö ja kohtauksia tämän elämästä. Kuhunkin henkilöön liittyy yksi aisti: kuulo, näkö, haju tai tunto. Lukemisohje on sinänsä selkeä: käytä henkilöön liitettyä aistia tutkiaksesi ympäristöä. Esimerkiksi taistelulentäjä, joka on joutunut onnettomuuteen, on menettänyt kaikki muut aistit paitsi tunnon. Tunnustelemalla ympäristöä herää muistoja. Aistien kautta avautuva sisältö on proosallista ja edustaa fiktiota.

You Can’t See Any Such Thing: crash

Kehotteen "Action" perään kirjoitetaan käsky. Lihavoidulla näkyvät sanat ovat toimivia käskyjä ja avainsanoja, joilla lukemisessa pääsee hyvin alkuun. Mutta tekstiin piiloutuu muutakin.

Jos lukija tekee virheen eli kirjoittaa parseriin jotain, mitä teos ei ymmärrä, syntyy kerrontaan erityinen särö: esiin tulee virheilmoitus puuttuvasta sisällöstä ja teos pyrkii täyttämään aukon. Virheen laukaisemat sisällöt ovat faktatietoa ja poikkeavat radikaalisti kerronnan muusta, proosallisesta tyylistä. Esimerkiksi lentäjän tapauksessa faktat ovat neutraaleja otteita hänen elämäkerrastaan, asioita ennen ja jälkeen onnettomuuden, satunnaisesti. Huomasin kiinnostuvani juuri näistä faktasisällöistä.

You Can’t See Any Such Thing: error

Puuttuvan sisällön "löytäminen" tuottaa faktatietoa.

Teos on hyvin fragmentoitunut, eikä mitään varsinaista punaista lankaa ole. Ei ole mitään, mitä nimenomaisesti pitäisi tehdä tai löytää, eikä mysteeriä, jota ratkaista – ellei sitten koe itse henkilöitä mysteereinä, joista haluaa tietää lisää. Lentäjän lisäksi mukana on monipersoonahäiriötä sairastava tyttö, rikas leski hajuvesipullojensa ääressä ja kuuluisan polkupyöräilijän kuolemaa tutkiva selvänäkijä. Kaikki sijoittuvat omille aikakausilleen, mutta henkilöiden välillä on (selittämättömiä) yhteyksiä. Teoksessa on muutamia kuvia. Paitsi rakenne, myös kerronnan tyyli on hyvin kaunokirjallinen ja sellaisena kohtuullisen vaikeaa englantia.

Teos on kirjoitettu Inform 6:lla, jota on laajennettu Vorple-kirjastolla.

You Can’t See Any Such Thing on luettavissa ilmaiseksi verkossa osana Triple Canopy -verkkolehden numeroa vuodelta 2013. Alun perin Smith teki teoksen osaksi taidenäyttelyä antamaan äänen henkilöille, jotka kuvallisina olivat muuten mykkiä. Haastavana teos rajaa paljon lukijoita ulkopuolelle, mutta sinänsä idea, jonka pohjalle teos on rakennettu, ei ole vaikeaselkoinen tai outo ja vastaavaa löytyy hieman populaarimmillakin sisällöillä.

Alustusta tulkinnalle tekijä tarjoaa ystävällisesti heti teoksen alussa. Itse pidän olennaisena, että vaikka teos on tehty tekstiseikkailupohjalle, se ei ole sitä. Tilaulottuvuus on käännetty kohti henkilöiden sisimpää ja lukijalle on annettu vapaus lähestyä teosta omaehtoisesti. You Can’t See Any Such Thing on hyvä muotoon perustuva esimerkki yhdestä interaktiivisen kirjallisuuden kehityssuunnista.

LISÄTTY LINKKIPANKKIIN: YOU CAN’T SEE ANY SUCH THING (MATT SHERIDAN SMITH)