Interaktiivinen muoto voi sopia omaelämäkerralliselle materiaalille hyvin. Juuri päinvastaista voisi luulla etenkin valintoihin perustuvasta fiktiosta. Tosielämässä tapahtunut on totuus ja toisenlaisten mahdollisuuksien kuvitteleminen valhetta tai vähintäänkin turhaa spekulaatiota. Mutta valinnat voi nähdä myös itsetutkiskelun ja uudelleen arvioinnin välineenä, kuten Lee Grayn kirjoittamassa niukkaeleisessä ja lyhyissä palasissa etenevässä kertomuksessa Ash, jossa aikuinen lapsi viettää äitinsä viimeisiä elinpäiviä tämän sairaalavuoteen äärellä.

Koin Ashin kertovan ennen kaikkea yksinäisyydestä. Päähenkilöllä on vaimo ja lapsia, mutta he eivät ole varsinaisesti läsnä, varsinkaan vaimo. Myöskään hänen kuoleva äitinsä ei ole todella läsnä. Äiti on tietoinen vain hetkittäin, kunnes vetäytyy taas mielessään jonnekin kauas. Hän nukkuu, näkee hallusinaatioita tai on kipulääkityksen ja rauhoittavien aineiden aiheuttamassa tokkurassa. Hän yrittää ajaa lastaan pois sairaalasta toistuvasti. "Sinun pitäisi mennä", hän hokee, vaikka vieras olisi tullut aivan vasta. Tämän seurauksena päähenkilö vetäytyy luonnostaan itseensä ja näkee, kuinka hänen elämäänsä on äidin poismenon takia syntymässä suuri aukko. Tarinalla on kuitenkin vapauttava, positiivinen loppu.

Ash on tehty Inklen koodipohjalle, josta siihen tulee valintaperustaisuus sekä sulavasti animoidut tekstikatkelmat. Itse pidin katkelmia turhan lyhyinä; joskus ne olivat vain virkkeen pituisia. Tämä muoto voi kuitenkin sopia ihan hyvin älypuhelimen näytöltä luettavaksi. Usein katkelmassa oli vain linkki seuraavaan katkelmaan eikä valintavaihtoehtoja. Vaihtoehtojen erot olivat hyvin hienovaraisia ja joskus sinänsä merkityksettömiä, koska kyse oli vain siitä, missä järjestyksessä tietyt katkelmat luki. Valintojen suurin teema tuntui olevan äidin kuoleman hyväksyminen tai torjuminen. Kyse oli myös lähentymisestä ja etääntymisestä.

Mikään kolmesta vaihtoehdosta ei välttämättä ole enemmän totta kuin toinen. Niissä tuntuu olevan kyse vain siitä, kuinka äidin olemusta voi sillä hetkellä lukea.

Luin Ashin läpi alle puolessa tunnissa. Näin lyhyenä siinä ei ollut juuri tilaa taustoittamiselle. Koko tarina oli kuin fragmentti. Se oli kuin kirjan väliin unohtunut ruusu, josta puuttuu sekä väri että tuoksu, mutta jonka tehtävänä on herättää muisto. Pelkistettynä se voi kuitenkin tuntua monesta saman kokeneesta hyvin tutulta. Epätoivo ja turtuus läheisen väistämättömän kuoleman edessä välittyi kyllä.

Kuten kaikki IFCompin kilpailuteokset Ash on saatavilla ilmaiseksi. Se avautuu selaimessa. IFCompin sivulla on linkki verkossa olevaan teokseen tai sen voi ladata omalle koneelle.

Ash IFComp Ink Lee Grey Omaelämäkerrallinen Realismi Valinnat