Kirjallinen suunnistaja

kirjan rajat ylittävää kirjallisuutta

Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta. Tilaa lokiotsikot tuoreeltaan:

Indiepelit osa 2: Eschalon Book, vuorovaikutteista fantasiaa

Basilisk Gamesin kehittämä Eschalon Book -pelisarja edustaa klassista seikkailu-roolipeligenreä. Se on tarinavetoinen ja se sijoittuu historialliseen fantasiamaailmaan velhoineen, peikkoineen ja puoli-inhimillisine eläinhahmoineen. Eschalon Book on toteutettu isometrisellä grafiikalla eli valtavirran 3D-peleistä poikkeavasti, eivätkä esimerkiksi taistelukohtaukset ole kovin realistisia. Eschalon Bookin tarina on ihan hyvää fantasiakirjallisuutta. Se, että se on kirjoitettu pelin muotoon, tarkoittaa, että lukija voi elää ja toteuttaa tarinan konkreettisesti itse.

Sarja sisältää tällä hetkellä kaksi osaa, ja kolmas on tekeillä. Eschalon Book I on palkittu roolipeli, ja Book II on sille hyvää jatkoa. Sarjan takana oleva Basilisk Games on pieni pelistudio, jonka ainut täysipäiväinen työntekijä on itse pääsuunnittelija Thomas Riegsecker. Pelit kaikkine grafiikkoineen ja musiikkeineen on kuitenkin vaatinut useamman ihmisen panosta. Eschalon-sarja on saatavilla Windows-, Mac- ja Linux-käyttöjärjestelmille. Osien ilmaiset demoversiot ovat ladattavissa esimerkiksi Basilisk Gamesin omalta sivustolta.

Eschalon World Map

Eschalon Bookin perustana on kokonainen, laaja maailma karttoineen, hahmoineen ja lainalaisuuksineen. Pelaaja ohjaa päähenkilöä, joka omalla toiminnallaan avaa tarinan ja vie sitä aktiivisesti eteenpäin suorittamalla erilaisia tehtäviä ja vierailemalla eri paikoissa. Hahmo konkreettisesti vaeltaa erilaisissa maisemissa. Hän on yksinäinen sankari, joka joutuu osalliseksi isoihin historiallisiin tapahtumiin ja voi vaikuttaa niiden suuntaan.

Sidonnaisuus määrättyyn juoneen ja pelaajan vapaus ovat Eschalon Bookissa hyvässä tasapainossa. Vaikka pelaajan tehtävä on paljastaa ja "elää" tarina, joka on valmiiksi kirjoitettu, hän voi kuitenkin toteuttaa sen erilaisten ratkaisujen ja strategioiden kautta. Pelihahmo on myös tietyissä rajoissa uniikki; hänen ominaisuutensa riippuvat monista tekijöistä ja pelaajan on mahdollista vaikuttaa niihin. Pelikokemus onkin varsin yksilöllinen. Eschaloniin on mahdollista uppoutua tunti- ja päiväkausiksi tavalla, jota en ole koskaan kokenut kirjoissa. Pelimaailmassa on niin paljon koettavaa, että sitä tuskin malttaa jättää, ja taajaan tapahtuvat kamppailut takaavat, että pysyy hereillä!

Eschalon Book sisältää paljon tekstiä. Tarina etenee olennaisesti keskustelujen ja dokumenttien kautta. Keskusteluja käydään tietokoneen ohjaamien henkilöiden kanssa, ja pelaaja voi valita eri vastaus-, kysymys- ja kommenttivaihtoehtojen välillä. Pelissä esiintyvät dokumentit ovat yleensä kirjeitä. Siinä esiintyy myös pieniä kirjoja. Eschalon-maailma sisältää paljon kaikkea ja pelimekaniikka on monipuolinen, enkä aio puuttua niihin tämän kummemmin. Koetan pysyä asiassa, joka on siis kirjallisuus.

Eschalonissa tarina on aivan pelin ytimessä. Kuten seikkailupelit yleensäkin, se on esimerkki siitä, miten tarinan voi lukea vuorovaikutteisesti. Pelaajan vaikutusmahdollisuudet tarinan kulkuun eivät ole näennäisiä: lukija itse todellakin vaikuttaa pelikokemuksen muodostumiseen.

Tässä voi nähdä paljaasti syyn sille, miksi pelit ovat suositumpia kuin kirjat. Kyse ei ole niinkään "helppoudesta", kuten usein väitetään. Päinvastoin pelit vaativat pelaajan aktiivista osallistumista, päättelyä ja toimintaa. Pelien pelaaminen ei myöskään tarkoita mielikuvituksen köyhyyttä tai kuvittelukyvyn puutetta. Esimerkiksi roolipeleissä kyse on juuri eläytymisestä, pelihahmon tai -hahmojen nahkoihin menemisestä. Kirjatkin edellyttävät kykyä ottaa vastaan, aivan olennaisesti ne vaativat sitä. Kirjoissa sisällön prosessointi vain tapahtuu abstraktimmin kuin peleissä. Pelit vaativat enemmän tai vähemmän konkreettista toimintaa.

Pelit eivät tee kenestäkään tyhmää tai passiivista, ja pelien väheksyminen kulttuurituotteina perustuu vanhanaikaisiin ja ymmärtämättömiin asenteisiin. Kirjallisuus on kuin vanha kunnianarvoisa linnoitus ja siksi hidas muuttumaan. En ole heittämässä pommeja tuohon linnoitukseen, mutta haluaisin nähdä kirjallisuuden pikemminkin elävänä ja monimuotoisena puutarhana kuin jähmeänä, joskus elitistisenä ja snobbailevana, instituutiona. Kyllä kaikki todellakin on sallittua kirjallisuudessa, sanoivat kirjallisuuden korkeilla istuimilla istuvat vaikuttajat mitä hyvänsä.