Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

IFComp 2018 -satoa: +=x

Kilpailussa aiempina vuosina hyvin menestynyt ja omakin suosikkini ollut Chandler Groover osallistuu tämän vuoden IFCompiin salamyhkäisellä Texture-pohjaisella teoksella +=x. Texture on työkalu, jolla voi tehdä hypertekstin ja valintoihin perustuvan tarinan välimaastoon sijoittuvia teoksia, ja siinä on omanlaisensa raahaamiseen ja tiputtamiseen perustuva lukutapa. +=x toimii satunnaisuuden ja toisaalta vaihtoehdottomuuden logiikalla, ja se tuntuu sellaisena jopa interaktiivisen fiktion periaatteen vastaiselta. Aiemmin olen ollut valmis leimaamaan tällaisen kapinoinnin trollaamiseksi, mutta +=x:n näinkin toisin.

+=x

+=x:n kuvausteksti lupaa matematiikkaa, robotiikkaa, scifiä ja tajunnanvirtaa. Ensin kavahdettuani sukelsin sisään. Heti alkuun ja läpi teoksen loppuun asti yksi kysymys dominoi lukukokemusta: Mitä oikein on tekeillä?

Satunnaisesti valituilta tuntuvat henkilöt saavat ilmoituksen, että heidät on lisätty – ei kerrota mihin – ja heidän on astuttava ennustuskoneen eteen. Kone sylkäisee ulos käsittämättömän tuloksen, eikä seurauksia tai myöhempiä tapahtumia kerrota. Sama tapahtuu aina uudelleen uudelle henkilölle pienin variaatioin.

Ennustusten välissä nähdään välähdys kahvilan tai ravintolan pöydästä, jonka äärellä yksityisetsivä purkaa tuntojaan jollekin seurassaan olevalle. On tekeillä jotain, josta etsivä haluaisi ottaa selvää. Liittyykö se ennustuskoneeseen?

Kerran zoomataan kauemmaksi ja katsotaan avaruuteen. Maailmassa on kummallinen mekaaninen tuntu. Aivan kuin kaiken takana olisi koneisto, joka suorittaa laskujaan, kloonaa ihmisiä ja hallitsee kaikkeutta. Jostain syystä mieleeni tuli Google ja omaa universumiaan pyörittävä tekoäly. No otapa selvää, mysteeri yhtä kaikki. Ehkä +=x on vain sitä, mitä haluan haluan siinä nähdä.

+=x: Timothy Horton

KUVA: +=x:ssä raahataan kortteja tiettyjen sanojen päälle. Kortteja on maksimissaan kolme ja aktivoituvia sanoja aina ainoastaan yksi per tekstikatkelma. Teko ei edusta varsinaista valintaa, sillä valintavaihtoehdot ovat tuntemattomat. Yhden kortin tilanteissa ei edes ole vaihtoehtoja kuten kolmen tyhjän kortin tilanteissa. Useammat lukukerrat eri valinnoilla eivät käytännössä muuta mitään.

Groover tarjoaa vinksahtaneita ja absurdeja näkymiä, mutta tällä kertaa hyvin pelkistetyssä ja lyhyessä muodossa. Teoksen muoto ja sisältö vastaavat yksinkertaisella tavalla toisiaan: Texturen "lappuset" ovat ennustuskoneen nielemiä kortteja, joita lukija syöttää sisään henkilöhahmon puolesta. Leikkisää, mutta sanoisinko oivaltavaksi? Ehkä, mutta teoksen filosofinen ulottuvuus jäi minulle hämäräksi.

+=x on luettavissa ilmaiseksi selaimella.