Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Lokikirja

Kurkistus tekoäly-yrityksen takahuoneeseen

Elokuun puolivälissä ilmestynyt valintaperustainen visual novel Eliza käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä teknologiasta, mielenterveydestä ja yksityisyydestä. Tarinan päähenkilö Evelyn on nuori loppuun palanut ohjelmoija, joka kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen palaa entiselle työpaikalleen. Yritys tarjoaa tekoälypohjaista mielenterveyspalvelua, jonka etiikkaa, tulevaisuutta ja käytäntöä pohditaan teoksessa draaman keinoin.

Elizan on tehnyt pieni pelistudio Zachtronics Yhdysvaltojen Seattlesta. Tekijöiden omakohtaiset kokemukset vaikuttavat taustalla, ja teos myös sijoittuu teknologiakaupunki Seattleen. Seattlessa pitävät toimipaikkaansa suuryritysten lisäksi useat startupit. Sellainen on myös tarinan Skandha, jonka perustajat ja johtajat ovat visioineet suuria. Skandhan inspiraationa ja kannustimena ovat yhä lisääntyvät mielenterveyden ongelmat, joiden hoidon teknologian on määrä mullistaa. Tarinassa se ottaa kaksi suuntaa: toisaalta tekoälyyn perustuvan konsultaation, toisaalta suoraan aivoihin kohdistuvan elektronisen manipulaation.

eliza_soren

KUVA: Korkealentoinen, mutta omissa ongelmissaan rypevä Soren on yksi Skandhan perustajista. Hän ei usko pelkän datan keruun johtavan mihinkään ja on siksi hylkäämässä Elizan ja erkanemassa omalle tielleen. Hänestä vain suoraan aivoihin vaikuttaminen voi lopettaa henkisen kärsimyksen.

Älytön tekoäly

Teoksen nimi Eliza saattaa tuoda monella mieleen legendaarisen tietokoneohjelman 1960-luvulta. Muistan itse kokeilleeni yhtä sen versiota kasibittisellä tietokoneella lapsuudessa 1980-luvulla. Ohjelman lupaus tavallaan oli, että keskustelemalla ei voisi erottaa, onko Eliza ihminen vai tietokone. Hyvin nopeasti mieleni kuitenkin valtasi pettymys, sillä Elizan tapa muodostaa uusia kysymyksiä oli hyvin kaavamainen ja läpinäkyvä. Myös teoksen tarinassa Eliza on kaavamainen ja läpinäkyvä, mutta hienostuneemmalla tavalla. Se tuntuu toimivan potilaiden peilinä melko hyvin. Eri asia on, auttaako se ketään oikeasti.

Eliza: Darren

KUVA: Potilas Darren näkee maailman synkässä valossa. Voiko tekoäly edustaa hänelle ymmärtäväistä keskustelukumppania? Kuvan vasemmalla ja oikealla puolella olevat dataikkunat ovat proxyn käyttöliittymää, lukijan ohjaaman Evelynin näkemää lisättyä todellisuutta. Eliza kerää potilaan puheesta avainsanoja, ja samalla mitataan hänen olotilaansa.

Elizassa lukijan seuraama ja ohjaama päähenkilö Evelyn työskentelee niin kutsuttuna proxynä, välittäjänä tekoälyn ja potilaan kesken. Käytännössä proxy vain lukee tekoälyn antaman tulosteen ääneen. Tämän on tarkoitus tehdä keskustelusta inhimillisempi ja sitä myöten miellyttävämpi potilaalle. Taustalla tekoäly "kuuntelee" potilaan vastauksia ja muodostaa niiden perusteella uusia kysymyksiä ja suosituksen potilaalle. Tekoälyn ohjelmaskripti tunnistaa puheesta avainsanoja ja arvioi, ovatko ne negatiivisia vai positiivisia. Potilasistunto etenee aina samaa kaavaa noudattaen: smalltalk, ongelman tunnistaminen, haastaminen ja suositus.

Kyse ei siis ole tekoälyavusteisesta hoidosta, vaan puhtaasta ohjelmaskriptin ajamisesta. Proxy ei saa pistellä yhtään omiaan. Interaktiivisesti olisi odottanut mahdollisuutta pistellä omiaan, mutta pitkään Evelynin ainut vaihtoehto on toistaa Elizan antamat sanat. Se teki lukemisesta vähän puuduttavaa, mutta tarinallisesti se oli kyllä perusteltua.

Eliza: istunnon tulos

KUVA: Potilasistuntojen lopuksi proxy saa yhteenvedon suorituksestaan. Lukija ei voi vaikuttaa siihen valinnoillaan. Tulokset vihjaavat ominaisuuksien kehittymisestä, mutta sillä ei ollut merkitystä tarinan tai Evelynin hahmon kannalta.

Monipuolinen mutta suoraviivainen interaktiivisuus

Visual noveleille tyypillistä asetelmaa (jossa taustakuvan päälle tulevat keskustelevat ihmishahmot ja ruudun alaosaan tekstitys) on Elizassa laajennettu seikkailupelimäisellä paikkojen tutkimisella sekä älypuhelimen käytöllä. Älypuhelimessa on tsätin lisäksi sähköposti, päivän miete sekä japanilainen pasianssi. Tsätti sisältää keskusteluja, joissa on valintatilanteita. Sähköposti on sen sijaan lineaarinen kokemus. Päivän miete grafiikkoineen ja musiikkeineen oli mielestäni ihan viehättävä lisä, ja uppouduin kyllä pasianssiinkin hyväksi aikaa.

Eliza: puhelin

KUVA: Evelynin puhelin laajentaa kerrontaa fyysisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle.

Proxy-työn ulkopuolella Evelynin käymissä keskusteluissa lukija tekee valintoja tarinan edistämiseksi. En ole varma, vaikuttivatko valinnat kovinkaan paljon tapahtumien kulkuun tai edes ihmissuhteisiin. Tarinan loppuvalinnan perusteella eivät, sillä useat, luullakseni kaikki, erilaiset loput olivat yhä mahdollisia.

Käyttöliittymän monipuolisuudesta huolimatta teoksen interaktiivisuus ei ole vahvaa. Se tuntui lähinnä vain lukutavalta. Evelynin vastausvaihtoehdot olivat minusta niin ambivalentteja tai diplomaattisia, etteivät ne oikeastaan tarkoittaneet mitään.

Eliza: Rae

KUVA: Rae on Evelynin esimies. Hän on oikea jokapaikanhöylä ja supertehokas, mutta samalla sosiaalisesti kannustava ja hyvää ystäväpotentiaalia.

Teoksessa on mahdollista peruuttaa tarinassa taaksepäin ja tehdä valintoja uudelleen. Se nollaa samalla etenemisen. Teoksessa on myös erityinen historianäkymä, johon koko siihenastinen tarina valintoineen on tallentunut ja sen voi halutessaan kerrata.

Lopuksi

Elizassa on ambient-ääniä ja taustamusiikkia, joka on tehty aivan sitä varten. Henkilöhahmot sisältävät erinomaisen ääninäyttelyn. Grafiikka on tyyliltään realistista ja melko pelkistettyä, mutta en sanoisi että tylsää. Toteutukseen on kokonaisuudessaan nähty vaivaa ja se osoittaa huolellisuutta. Se ei ole yliampuvaa missään suhteessa. Olenko sitten saanut yliannostuksen fantasiaa vai mitä, mutta Elizan tyyli tuntui minusta puhuttelevalta ja virkistävältä.

Eliza: Raen koti

KUVA: Teoksessa on monia tapahtumapaikkoja, joita voi pysähtyä tutkimaan hetkeksi. Teos näyttää pienillä valkoisilla pallukoilla, mistä kuvan kohteista saa klikkaamalla Evelynin kommentin.

Ehkä joitain pitkähköjä sähköposteja lukuun ottamatta kaikki teksti oli minusta sujuvalukuista. Tarina perustuu päähenkilö Evelynin taustojen vähittäiselle paljastumiselle. En kuitenkaan kokenut kasvavani hänen myötään, ja hän jäi oudolla tavalla neutraaliksi ja päättämättömäksi. Ensimmäinen lukukerta kesti minulla kuusi tuntia, mutta se sisälsi luultavasti noin tunnin pasianssin peliaikaa.

Parasta Elizassa olivat mielestäni henkilöhahmot, niin apua tekoälyltä hakevat tapaukset kuin Skandhan nykyiset ja entiset työntekijät. Teknologisesta aihepiiristä huolimatta Eliza on hyvin ihmiskeskeinen. Proxynä toimiminen oli omalla tavallaan valaisevaa. Ihmisten vuodatuksia kuunnellessa ei voinut välttyä ajatukselta, että vika ei suinkaan ollut heissä, vaan sosiaalisissa odotuksissa ja olosuhteissa. Jotta heidän "mielenterveysongelmansa" paranisivat, pitäisi muuttaa koko yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja asenteita.

Eliza: Maya

KUVA: Sarjakuvataiteilija ei ole saavuttanut kaipaamaansa menestystä, ja hän vertaa itseään jatkuvasti toisiin.

Saatavuus

Eliza on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-käyttöjärjestelmille.