Kirjallinen suunnistaja

kirjan rajat ylittävää kirjallisuutta

Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta. Tilaa lokiotsikot tuoreeltaan:

IFComp 2020 -satoa: Where the Wind Once Blew Free – multimediallinen valitse-oma-seikkailusi-hyperteksti-roolipelihybridi joka koettelee Twinen ja lukijan rajoja

Where the Wind Once Blew Free on roolipelimäinen, multimedialla rikastettu valitse-oma-seikkailusi, joka sijoittuu ihmismäisten eläinten ja uskomusolentojen asuttamaan fantasiamaailmaan. Vaikka sen maagiset puitteet ovat fiktiiviset, siinä on hyvin voimakas tosielämän kaiku. Ympäristö muistuttaa Yhdysvaltojen ja Meksikon raja-alueita autiomaineen ja väkivaltaisine huumekartelleineen. Teoksen käsikirjoituksen takaa löytyy sotaveteraaneista koostuva kirjoittajaryhmä, enkä voi välttyä ajatukselta, että he ovat kanavoineet omia kokemuksiaan ja traumojaan siihen. Minulle lukukokemus oli hyvin kiinnostava vaikkakin emotionaalisesti raskas. Kokemusta rasitti myös teoksen viimeistelemättömyys ja sekava käyttöliittymä.

Where the Wind Once Blew Free

Where the Wind Once Blew Freen takana on amerikkalainen kustantaja No Sell Out Productions. Se on julkaissut omaa spefilehteä, ja sivustosta päätellen se haluaa julkaista myös kirjoja ja interaktiivista fiktiota. Where the Wind Once Blew Free on heidän interaktiivinen päänavauksensa. Teoksen on käsikirjoittanut kirjoittajaryhmä Southwest Underground Writing Krew, jonka jäsenet ovat Irakin ja Afganistanin sotien veteraaneja.

Where the Wind Once Blew Free on tehty Twinellä, mikä kyllä peittyy aika hyvin audiovisuaalisen ulkomuodon alle. Lukematta creditsejä sitä voisi helposti epäillä käsin koodatuksi verkkosivuksi. Grafiikka, musiikki ja ääniefektit ovat public domainia eli ilmaista tekijänoikeuksista vapaata materiaalia, aivan kuten Twinekin on vapaasti käytettävissä myös kaupallisiin projekteihin. Teos on siis tehty edullisesti ja viisaasti, mutta en tiedä, millaiset sen kaupalliset mahdollisuudet ovat. HTML-muotoista teosta on yksinkertaisesti vaikea myydä.

Where the Wind Once Blew Free: World Tree
Tarina sijoittuu laajaan ja yksityiskohtaisen tuntuiseen fantasiamaailmaan taustatarinoineen, omaan maagiseen villiin länteensä. Where the Wind Once Blew Free on ensimmäinen osa Animalia-nimistä teossarjaa tai sellaiseksi se on ainakin ajateltu.

Jumalmoodi vs roolipeli

Teoksen tarina seuraa useampia henkilöitä. En osaa sanoa, kuinka montaa loppujen lopuksi, sillä pääsin kilpailun salliman kahden tunnin puitteissa vasta tarinan puoliväliin. Minulla tuhlaantui melkein puoli tuntia siihen, kun aloin lukea tarinaa roolipelimuotoisena ja se tyssäsikin yllättäen bugiin tai keskeneräisyyteen (toimimaton linkki). Suosittelenkin valitsemaan lukutavaksi jumalmoodin (god mode), jossa samaa ongelmaa ei ilmennyt.

Jumalmoodi antaa maksimaaliset ominaisuuspisteet eikä virheiden tekemistä tarvitse pelätä niin paljon. Jumalmoodi todennäköisesti myös sallii sisällön laajemman tutkimisen yhdellä lukukerralla. Teos vaikuttaa vaativan useampia lukukertoja varsinkin roolipelimuotoisena. Tarina on hyvin kerrostunut ja täynnä niin sanottuja salaisuuksia.

Where the Wind Once Blew Free: status updates
Valinnat tai löydökset päivittävät ominaisuuspisteitä kahteen suuntaan: lisäävästi ja vähentävästi. Salaisuudet on tarkoitettu vain löydettäviksi eikä niitä voi unohtaa.

Arpinen ja julma fantasiamaailma

Lyhyesti sanottuna Where the Wind Once Blew Freen asetelma on raskas. Sen maailma on kahdeksanvuotisen sodan raatelema, ja väkivalta hallitsee edelleen. Aiemmin rauhan taannut hyvä jumalatar on kadonnut, ja preerian tuuli on lakannut puhaltamasta. Tarinan alussa seurataan Silver Bearia, joka on menettänyt sodassa rakkaan aseveljensä ja tullut nyt tämän ääneen ohjaamana preerialle, ei minnekään. Hän ei tiedä, mistä on kyse, mutta ystävän ääntä on seurattava. Silver Bearista siirrytään maatilalle, jossa on matelijamiehitys. Pink Belly on ottanut suojelukseensa kaupungista paenneen käärmenaisen ja -tytön, joiden näkökulmaa seurataan myös. Pink Belly piilottelee tilallaan lisäksi huumeparonin orjuutta paenneita kettuäitiä ja -tytärtä. Huumeparoni kätyreineen tietysti aavistaa, missä karkurit ovat, ja siitäkös saadaan uhkaava ja väkivaltainen asetelma aikaiseksi.

Where the Wind Once Blew Free: timed choice
Joissain valintatilanteissa kello käy ja on 30 sekuntia aikaa tehdä valinta.

Aseiden läsnäolo aivan alusta asti antaa ylipäänsä aavistaa pahaa. Vaikka kerronta kuvaa fantasiahahmoja tarkasti eikä tarinan fantasialuonne muutenkaan pääse unohtumaan, ihmismäinen julmuus on hyvin kouriintuntuvaa.

Strateginen hyperteksti

Where the Wind Once Blew Free: abilities

Where the Wind Once Blew Free on valintaperustaisen tarinan ja hypertekstin synteesi. Välillä valinnat johtavat pääjuonipolulla eteenpäin, mutta suurimmaksi osaksi linkkitekstit avaavat lisäsisältöjä. Teos pitää kirjaa eräänlaisista saavutuksista, salaisuuksien arkanasta, joka tarkoittaa käytännössä, että lukija on paljastanut tiettyjä aiheita ja saanut ne luettavakseen. Salaisuudet ovat syventävää tietoa fantasiamaailmasta ja sen henkilöistä.

Where the Wind Once Blew Free on myös roolipeli, sillä lukijan ohjaamilla hahmoilla on ominaisuuksia, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin valintatilanteissa. Kullakin ominaisuudella on vahvuuspistemäärä, mutta jumalmoodissa pisteet ovat tapissa eivätkä siksi sulje pois mahdollisuuksia. Jumalmoodi luonnollisesti vähentää teoksen strategiaulottuvuutta, mutta valintatilanteiden ja salaisuuksien paljastamisen ansiosta se ei poistu täysin. Teoksessa on myös tavaraluettelo, ja tavaroiden ottamisella, jättämisellä, käyttämisellä tai antamisella on vaikutusta tarinan kulkuun. Olisin odottanut, että jokaisella seurattavalla henkilöllä olisi ollut oma ominaisuuspatterinsa ja tavaraluettelonsa, mutta ne vaikuttivat jaetuilta. En tiedä, kertooko se vain teoksen keskeneräisyydestä.

Lukijan pää pyörällä

Kaikkine ominaisuuksineen Where the Wind Once Blew Free on melko mutkikas, ja hahmottamista vaikeuttaa käyttöliittymän suunnittelu. Mielestäni lukunäkymän kahtiajakaminen on epäonnistunut ratkaisu. Nyt toisessa paneelissa on varsinainen tarina ja toisessa paneelissa – niin mitä siinä onkaan? Sinne on ahdettu valintatilanteita, statustietoja, tarinassa eteenpäin vievä continue-teksti, päävalikon sisältöä ja vieläpä vihjeetkin. Luettelot ominaisuuksista, tavaroista ja salaisuuksista ovat nekin samassa paneelissa kuvalinkin takana, joka avaa oman ikkunansa.

Where the Wind Once Blew Free: links
Tarinassa on paljon haarautumia ja tarinan taustalla on paljon tekeillä, eikä lukijan navigointia teoksen sisällä ole tehty helpoksi. En oikein ymmärrä, miksi käyttöliittymäelementit sykkivät olivatpa ne sitten aktivoituvia (kuten linkit) tai eivät (koristeet). Se on niin ysäriä huonolla tavalla.

Ensinnäkin valintatilanteet ja continue-linkki kannattaisi sijoittaa tarinatekstin jatkoksi. Myös lisätekstejä tai sivupolkuja avaavien linkkien määrää kannattaisi vähentää ja harkita, miten niiden avautuminen osoitettaisiin lukijalle nykyistä selvemmin. Nyt tarina pomppii tekstistä toiseen villisti, eikä lukija tiedä, mikä on päätarinaa ja mikä ei. Luvun numeron näyttäminen ei auta lainkaan, vaan vain sekoittaa, koska numero hyppii isojakin askeleita eteen- ja taaksepäin. Koin myös linkkien avaamisen ylipäänsä "pelottavaksi", koska en tiennyt, mikä on itse asiassa ratkaiseva valinta ja mikä sitä vastoin vaaraton lisäsisältö. Varsinaiset valintatilanteet siis kuitenkin ovat toisessa paneelissa! Sekavaa.

Kun luin tarinaa roolipelimuodossa, minua vaivasi se, että vaikka valintatilanteessa vaikuttava tai tarvittava ominaisuus mainittiin suluissa jonkin vaihtoehdon perässä, ei samalla näytetty, onko minulla kyseistä ominaisuutta ja mikä sen taso on. Minusta se pitäisi kertoa sen sijaan, että vaaditaan pitkän ja päivittyvän ominaisuuslistan tarkistamista erikseen.

Where the Wind Once Blew Free: cost
Salaisuuksien paljastaminen voi "maksaa" ominaisuuspisteitä. Jumalmoodissa siihen on varaa, mutta roolipelimuodossa voi tehdä tiukkaa.

Kuritonta multimediaa ja vähän kaikkea

Multimedian käyttö toi minusta hyvän lisän Where the Wind Once Blew Freehen. Orkestraalinen, hieman mahtipontinen musiikki sopii siihen ihan hyvin, eivätkä kuvituskuvat ole pahitteeksi. Käyttöliittymässä muuten olevat graafiset elementit olivat vähän vinksallaan ja pienoiskuvia puuttui. Pienoiskuvien puuttuminen oli itse asiassa aika paha juttu, koska tietyt pienoiskuvat toimivat linkkeinä ja kun kuvia ei ollut, linkkejä oli vaikea tunnistaa. Teoksessa on ainakin yksi taiteellinen kollaasivideo, josta yllätyin ja vaikutuin.

Where the Wind Once Blew Free: video
Yllättävä video katkaisee lukemisen. Se on radikaalisti eri tyyliä kuin muu teos ja ylipäänsä liikkuva kuvakin hätkäytti minua.

Loppuyhteenvetona sanoisin, että Where the Wind Once Blew Freessä on paljonkin potentiaalia, mutta se pitäisi organisoida paremmin, selkeämmin ja lukijaystävällisemmin. Minulle tuli siitä mieleen kaksi samantyyppistä teosta, jotka olen aiemmin esitellyt lokikirjassa: Omen Exitio ja The Ballad Singer. Ne ovat kaupallisessa jakelussa olevaa hyvin onnistunutta interaktiivista fiktiota, molemmat vahvasti multimediallisia valintaperustaisia tarinoita. Nämä teokset voisivat toimia esikuvina Where the Wind Once Blew Freenkin suunnittelulle. En kuitenkaan tiedä, mihin sen tekijöiden käytössä olevat resurssit riittävät. Mutta ainakin riisua ja yksinkertaistaa voisi. Ehkä teoksessa näkyy yritys ylittää Twinen asettamat rajat, mutta se on samalla sekoittanut ja rampauttanut käyttöliittymän.

Loppuhuomautus

Tuntuu, että minulla on paljonkin sanottavaa Where the Wind Once Blew Freestä, oikeastaan liikaa, ja tästä lokimerkinnästä tuli vähän pitkä ja huonosti jäsennelty. Pahoittelen myös kuvaruutukaappausten leikkautumista ylhäältä ja alhaalta, jolle en valitettavasti voinut mitään. Reiluuden nimissä on vielä todettava, että Where the Wind Once Blew Free selvästi kiehtoi minua kaikkine vikoineenkin.