Humoristisella harhailulla Lovecraft-maassa – valintoihin perustuva multimediateos The Innsmouth Case irvailee sekä dekkareille että kauhulle
Tein pienen ja vähän hassun löydön alehintaan viime viikolla. Se on Cthulhu-mytologiasta ammentava humoristinen dekkaritarina – ehkä yhtä mauton kuin miltä se kuulostaakin. 2020 ilmestynyt The Innsmouth Case on valintoihin perustuva multimediateos, joka ylpeilee peräti 27:llä erilaisella lopulla. Kolmen tunnin lukemisella löysin niistä kuusi. Olen lievästi hämmentynyt teoksesta, mutta se huvitti minua kyllä. Kauhun ei tarvitse olla vakavaa, ja tarinan sijoittaminen 2000-luvulle 1900-luvun taitteen sijaan tuntui ihan virkistävältä. Kaikki eivät ole kuitenkaan pitäneet siitä ja sitä on pidetty jopa Lovecraftin perinnön häpäisynä. Teoksen toteutus osoittaa silti vakavuutta ja siinä on tasoa: audiovisuaalisesti ja käyttöliittymältään se on siisti ja omaperäinen.
The Innsmouth Casen on tehnyt saksalainen, Kölnissä kotipaikkaansa pitävä studio RobotPumpkin Games. Heiltä on saatavilla myös toinen huumoriteos Plan B from Outer Space: A Bavarian Odyssey. RobotPumpkin on siis erikoistunut (ainakin toistaiseksi) populaarikulttuurin trooppeihin. The Innsmouth Case lainaa amerikkalaiselta kauhukirjailijalta H.P. Lovecraftilta ja hänen perinnölleen rakentuvasta Cthulhu-mytologiasta. Innsmouth on Lovecraftin keksimä Uudessa-Englanissa sijaitseva rannikkokaupunki, jonka asukkaat ovat oudon kalamaisia ulkonäöltään ja hajultaan. The Innsmouth Casessa esiintyy lisäksi Lovecraftin kuvittelema kulttijärjestö ja muinaisia.
Ansa on viritetty
The Innsmouth Casen päähenkilö, lukijan ohjaama hahmo on bostonilainen köyhä yksityisetsivä. Huumoria irtoaa hänen statuksestaan ja elintavoistaankin. Tarinan alussa yksityisetsivän toimistoon ilmestyy tyrmäävä nainen, joka tarjoaa toimeksiantoa. Toimeksiannosta voi kieltäytyäkin, mutta silloin tarina tyssää siihen. Yksityisetsivän on määrä etsiä naisen kadonnutta tytärtä. Tytär on itse asiassa red herring, lukijan harhautusta. En nimittäin oikein usko, että häntä löytyy yhdeltäkään erilaisista juonipoluista. Katoamistapaus on vain keino johtaa yksityisetsivä kohtalokkaalle vierailulle Innsmouthiin. Mutta tiedä häntä! Tarina on sen verran arvaamaton, että toimeksiannossa onnistuminen saattaa piilläkin jollain sivukujalla.
Siinä samassa kun etsivä lähtee matkalle, todellisuus muuttuu painajaismaiseksi. Tarinan mittaan lukija saa tavata arveluttavia tyyppejä ja vierailla arveluttavissa paikoissa. Kerrallaan luettavaksi tulevat katkelmat ovat lyhyitä ja valintatilanteita on paljon. Valinnoilla on usein absurdeja käänteitä. Jos tarinamaailmassa toimisi normaalin järkensä mukaan, siinä perääntyisi tilanteista hyvin äkkiä, koska mitkään merkit eivät lupaa hyvää. Mutta fiktiossa on lupa on naiivi ja utelias, joten tietysti erilaiset haarautumat kannattaa katsoa loppuun asti. Ennakoin aina pahinta, mutta joskus tarina yllättikin iloisesti ja loppu oli onnellinen.
Siisti ja harkittu toteutus
Luin Steamissä teoksesta annettuja negatiivisia arvioita, ja niissä moitittiin kerrontaa harrastelijamaiseksi – tarkoittaen yksinkertaisesti huonoa. Itse en kokenut teosta niin, vaan ennemmin vain helppolukuiseksi. Kerronta on kevyttä ja sisältö kevytmielistä, siinä mielessä vallitsee siis tasapaino. Englanti oli minun lukukokemuksessani virheetöntä, vaikka Steam-arvioissa typoista moititaan. Ehkä tekstiä on sittemmin korjattu. Tarina on luettavissa myös saksaksi.
Kuvitus on aidosti tähän teokseen tehtyä. Kalaihmiset ovat toki vastenmielisiä, mutta pidin grafiikan tyylistä. Minusta se on vähän lastenkirjamaista. Kuvitus on myös kevyesti animoitua. Kuten grafiikka, teoksen musiikki on samaan tapaan vinksahtanutta mutta miellyttävää. Teoksessa on myös äänimaisemia.
The Innsmouth Casessa on kaikkiaan 35 lukua. Lukukohta tallentuu automaattisesti aina luvun loputtua ja uuden alkaessa. Ensimmäinen lukukertani kesti vajaan tunnin. Tämän jälkeen löytämäni juonipolut olivat erimittaisia. Yksi oli hyvin lyhyt ja toinen ensimmäistä lukukertaa pidempi, loput jotain siltä väliltä. Päävalikossa on lista avainluvuista, joista lukemisen voi aloittaa uudelleen. Hakeakseen erilaisia loppuja ei siis tarvitse selata ratkaisukohtiin aivan tarinan alusta asti.
Erilaiset loput, joita The Innsmouth Casessa on 27, ovat samalla teoksen sisäisiä saavutuksia, joita kerätään omaan galleriaan. Luin teoksen Steam-versiota, ja Steam-saavutukset tulevat vielä tämän päälle; ne ovat erilaisia ja yksityiskohtaisempia kuin teoksen sisällä olevat. Saavutukset tietysti kannustavat lukijaa tutkimaan eri juonipolkuja perusteellisesti, mutta itselläni ei herännyt mitään pakkomiellettä saavutusten keräämiseen, vaan minulle riittää kourallinen.
Lopuksi
Jos kauhun pitää olla vakavaa ja Lovecraft ja hänen mytologiansa on pyhää, on The Innsmouth Case herjaa. Joka näin ajattelee, jättäköön sen omaan arvoonsa. Muille se tarjoaa karnevalistisen seikkailun. Huumorin kokeminen ei kuitenkaan sinänsä vaadi Lovecraftin tuotannon tarkempaa tuntemusta.
Mitään interaktiivisesti erityistä tai uraauurtavaa tässä teoksessa ei ole. Se on hyvin perusmuotoinen haarautuva tarina. Valintojen seuraukset tosin ovat arvaamattomia ja tapahtuu absurdeja käänteitä; siinä mielessä sen voisi nähdä parodiana valitse-oma-seikkailusi-genrestä. Mutta kyllähän yllätykset ja tyhjiin valumiset kuuluvat muutenkin valintaperustaisiin seikkailuihin – siinä missä tarinoihin ylipäänsäkin. The Innsmouth Case tarjoaa kevyttä ja helppoa lukemista.
Saatavuus
The Innsmouth Case on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille, Android- ja iOS-laitteille, sekä konsoleille Nintendo Switch, Playstation ja Xbox. Vielä jonkin aikaa Steam-versio on saatavilla erittäin alennettuun hintaan Daily Indie Gamesista ja Fanaticalilta.
Linkkipankissa: The Innsmouth Case (RobotPumpkin Games)
