Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Pinnallisuus voi asua kirjankin lehdillä

Kirjassaan Pinnalliset – mitä internet tekee aivoillemme Nicholas Carr haikailee keskittyvän, syvän lukemisen perään kuin menneeseen maailmaan, johon ei enää ole paluuta. Hänen mukaansa internet ja tietotekniikka yleensä ovat muuttaneet tapaamme ajatella ratkaisevasti, mikä näkyy aivojen solutasolla asti. Carrin ajattelun taustalla on huoli teknisen ihmiskuvan yleistymisestä ja leviämisestä, ihmisen typistämisestä koneen kaltaiseksi ja ajattelun pinnallistumisesta.

Lukemisen lyhyt mullistava historia

Pulitzer-palkintoehdokkaanakin vuonna 2011 ollut myyntimenestys Pinnalliset luo katsauksen lukemisen historiaan. Se onkin sen suurin ansio. Internetin ulottaessa lonkeroitaan yhä laajemmalle ja syvemmälle tarvitaan, jos jotain, niin juuri laajempaa perspektiiviä. Uusien medioiden tuleminen on aina herättänyt huolta ja vastustusta.

Kun kirjoitus- ja lukutaito alkoivat yleistyä, heräsi pelko ihmisten muistin heikentymisestä: kaiken saattoi kirjoittaa ylös eikä mitään tarvinnut painaa mieleen. 1600-luvulla maailma hukkui kirjojen tulvaan – informaatioähky iski ihmiskuntaan todellakin niin varhain. Pian heräsi kuitenkin jo huoli kirjallisuuden kuolemasta. 1830-luvulla lehdet olivat syrjäyttämässä kirjoja, lyhyet tekstit kun olivat paljon miellyttävämpiä ja kätevämpiä. Kun puhetta voitiin äänittää vuosisadan loppupuolella, arveltiin, että tuskin kukaan enää haluaisi lukea mitään. Kun elokuvat, radio ja televisio tulivat, pelättiin kunkin vuorollaan kaappaavan lukijat. Konsolipelit viimeistään ovat vieroittaneet nuoret kirjallisuudesta.

Nyt 2000-luvulla internet sitten tekee romaanien ja tietokirjallisuuden lukemisen suorastaan mahdottomaksi. Ja kaiken lisäksi se tekee meistä tyhmiä.

Kirja henkisen ihmiskuvan ruumiillistuma?

Carr tuntuu samastavan henkisen ihmiskuvan perinteiseen kirjaan. Internet on uhka henkiselle ihmiselle, koska se estää syvällisen luovan ajattelun. Carrin mielestä hyperteksti hajottaa mielen ja multimediasisällöt tarjoavat liikaa ärsykkeitä. Internet ei yksinkertaisesti anna keskittyä. Teknologian auttamassa ympäristössä oppimistulokset heikkenevät ja muisti on lyhyt kuin kanan lento. Kaukana on rauhallisen pohdinnan pilvilinna, nyt säntäillään sähköoravina verkon kaaoksessa. Vielä pahempaa on se, että meistä tulee käyttämämme teknologian kaltaisia – että laite muuttaa meitä.

Uhkakuvia rakennellessaan Carr kertoo mielenkiintoista taustatietoa muun muassa Googlesta. Osuvat hakutulokset eivät ainoastaan perustu raakaan matematiikkaan, vaan koko yrityksen perustalla on kuva ihmisestä tekoälynä. Siis ei toisinpäin. Ja se kaikki tietysti markkinoinnin tehostamiseksi. Ei kai kukaan kuvittele, että Google tarjoaisi Bloggerin ja Gmailin oikeasti vastikkeettomasti?

En yhdy Carrin teknologiapelkoon. Koko kysymys teknologian epäinhimillisyydestä on mielestäni hullu. Laitteet ovat ihmisten ajattelun tulosta ja internet on täynnä ihmisten tuottamia sisältöjä. Kaikki huutaa ihmistä. Pinnalliset-kirjan näkökulma on vieraantuneen humanistin, joka ei halua ottaa uutta mediaa haltuun, vaan oireilee jo vainoharhaisesti peläten koneiden vallankaappausta.

Pysähtymisen hetki

Carrin kirjaa lukiessa tunsin olevani hitaan etenemisen ja yhden ihmisen rajoittuneen näkemyksen vanki. Tietoa hankin mieluummin toisella tapaa. Olen kai sitten jo täysin internetin pilaama. Mutta aivan tiettynä näkökulmana kirja on mielenkiintoinen.

Miten hiljentyvä ja sisäänpäin kääntyvä kaunokirjallisuuden lukeminen suhteutuu tähän kaikkeen? Kestääkö se niin suuren kaliiberin hyökkäyksen kuin internet? Onko kirjallisuuden pakko muuttua, uudistua sen myötä, vai tuleeko siitä viimeinen rauhan ja eristäytymisen linnake maailmassa, joka on läpeensä yhdistetty eikä nuku koskaan? Näihin kysymyksiin haetaan vastausta tässä blogissa.

Suosittelen Carrin kirjaa kaikille, jotka haluavat haastaa omaa teknologisoitunutta elämäänsä ja pysähtyä hetkeksi katsomaan tätä hetkeä ihmiskunnan historiassa. Laajemman kuvan näkemisestä tuskin koskaan on haittaa, ja pinnan alle on hyvä kurkistaa, jotta tietää, minkä päällä seisoo.