Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Maalausten sisällä on autiota mutta jännää

Poimin Groupees-sivuston pakettitarjouksesta sarjan virtuaalisia interaktiivisia maalauksia. Gigoia-studio on tuottanut kolmiulotteisia multimediasovituksia kuuluisista taideteoksista. Vilpittömän tuntuisena motiivina on ollut halu innostaa ihmisiä taiteen pariin. Jostain syystä lupaus päästä maalauksen sisään kuulosti omaan korvaani kuluneelta, mutta mielestäni konsepti kyllä toimi hyvin. Tilallisina digitaalisina kokemuksina maalaukset tuottivat jopa voimakkaita elämyksiä – sanoisin, että voimakkaampia kuin kaksiulotteisina pintoina taidemuseoiden seinillä.

Poimin tähän Gigoian tuotannosta kolme teosta: surrealistisen, fauvistisen ja impressionistisen. Surrealista, Tribute to Giorgio de Chirico (2015), sisältää Chiricon 8 maalausta kolmiulotteisina tiloina. Fauvista, Sailboats (2017), virtualisoi yhden André Derainin teoksen. Impressionista, Water Lilies (2016), puolestaan laajentaa Claude Monet'n lummelammen kokonaiseksi puutarhaksi.

Impressionista, Surrealista, Fauvista

Teokset eivät vaadi 3D-laseja, vaan ne toimivat tavallisella tietokoneen näytöllä sellaisenaan.

Teokset sisältävät 3D-grafiikan lisäksi äänimaisemia ja musiikkia. Teoksissa on animoituja kohteita, mutta maltillisesti. Äänimaisemat vahvistivat tilakokemusta ja toivat maalauksiin myös aikaulottuvuuden yhdessä animaatioiden kanssa, joskin heikon ja kehämäisen. Mielestäni tämä sopi maalauksiin kuitenkin hyvin.

Musiikki jätti toivomisen varaa. En ehkä ollut vakuuttunut ohjelmantekijän valinnoista, ja varsinkin kahta muuta pidemmässä Surrealistassa sama musiikki toistui liikaa. Olisin odottanut, että jokaisella kahdeksalla Chiricon maalauksella olisi ollut oma kappale.

Tekstisisällöt tarjoavat hajanaista tietoa taiteilijoista, mutta ne eivät olleet oikein laadukkaasti tehdyt.

Abstraktia unta

Italialaisen, Kreikassa syntyneen Giorgio de Chiricon (1888–1978) maalausten niputtaminen surrealismin nimikkeen alle on vähän kyseenalaista. Äkkipäätä katsoen hänet on helppo leimata esi-surrealistiksi, mutta Chirico itse sanoutui irti surrealisteista, jotka halusivat pitää häntä oppi-isänään. Kuulinpa sellaisenkin väitteen, että hän olisi symbolisti. Chirico puhui vuosien 1909–1919 välisenä aikana syntyneistä maalauksistaan metafyysisenä taiteena.

Surrealistan alussa kokija asetetaan taidegallerian pitkänomaisen huoneen päähän. Molemmilla sivuilla sekä huoneen toisessa päässä on maalauksia. Jostain syystä gallerian seinillä on paljon myös tyhjiä kehyksiä.

Surrealista: gallery

KUVA: Näkymä galleriaan on itse maalauksiin verrattuna tylsä. Taidemuseoiden ongelma? Huoneen perällä on kolme Chiricon omakuvaa.

Chiricon sisäänastuttavien kohdeteosten vieressä on aina suuri ovi, jonka edessä on ruutukuvioinen laatta. Astuminen, siis oman näkymättömän virtuaalihahmon ohjaaminen laatan päälle avaa oven teokseen. Ja todellakin, kas noin, ollaan maalauksen sisällä! Se on avartunut kolmiulotteiseksi tilaksi, jossa voi liikkua.

Surrealistassa kokijalla on näennäinen tehtävä löytää maalauksen sisältä toinen ruudullinen laatta, joka avaa oven ulos maalauksesta ja samalla takaisin galleriaan.

Surrealista: train

KUVA: Maalauksia reunustavat jykevät muurit, jotka asettavat rajat vaeltamiselle. Osittain muurin takana oleva juna on maalausten toistuva aihe; motiivi on Chiricon lapsuudesta. Maalaukset toimivat toisten maalausten näyttelytiloina: kolmiulotteisten maalausten sisään on sijoitettu monia kaksiulotteisia maalauksia.

Chiricon maalauksissa on eräänlaisia kaupunkikuvia. Rakennusten holvikaaret tuntuvat viittaavan jonnekin historiaan, samoin kuin kreikkalaistyyliset patsasfiguurit ja reliefit. Maalausten todellisuus ei kuitenkaan ole fyysisellä tasolla, vaan kaikki viittaa johonkin siitä irrallaan olevaan. Teokset vievät abstraktille ja samaan aikaan unenkaltaiselle tasolle. On vaikea kuvata maalausten todellisuutta, se on parempi kokea, ja juuri tässä Gigoian kolmiulotteiset sovitukset ovat hyviä.

Viihdyin Surrealistassa yli tunnin, mutta sillä oli merkillinen hinta. Sain pääni kipeäksi – eikä se todellakaan johtunut näytön tuijottamisesta sinänsä. Chirico haastoi minut. Maalaukset veivät tasolle, jolle en oikeastaan halunnut mennä. Aivan kuin minua olisi vaadittu ottamaan kantaa tähän näkemykseen todellisuudesta.

Surrealista: The Child's Brain

KUVA: Missä tämä eksyttävä hämärä paikka on? Alitajunnassako? Kuvassa näkyvä maalaus The Child's Brain on oudosti nimetty.

Surrealista synnyttää, tai Chiricon maalaukset synnyttävät, aution ja hieman painostavan tunnelman. Teoksissa ihminen ei tavallaan ole lainkaan läsnä. Samaan aikaan koin tunnelman kuitenkin kiehtovaksi. Yläpuolella näkyvä sinivihreä tähtitaivas ja "aurinko", pitkät varjot ja muutamat ääniefektit tekivät tilasta todellisen tuntuisen, mutta todellisen todellakin omalla tavallaan.

Minulle Surrealista kirkasti ajatusta, mitä taide on. Nämä maalaukset olivat sitä. Vapautuakseni Surrealistan aiheuttamasta ahdistuksesta tutustuin lähemmin Chiricoon, hänen elämäänsä ja tulkintoihin hänen tuotannostaan. Se auttoi. Eikä se jää tähän. Chirico kokonaisine tuotantoineen on arvoitus, jota jään vielä ratkomaan. Voi varmaan sanoa, että Surrealistan tekijät ovat onnistuneet.

Mieletön värimaailma

Fauvista, Sailboats, vie aivan toisenlaiseen tunnelmaan. Ranskalaisen André Derainin (1880–1954) maalaukseen pohjautuva Fauvista sijoittuu Colliouren kaupungin satamaan. Chiricon jälkeen koin sen lapsekkaaksi ja hieman pinnalliseksi. Tuntuu hullulta, että alkujaan kriitikko nimitti Derainin ja Matissen teoksia villipedoiksi.

Fauvista: sailboat

KUVA: En lakannut ihailemasta Derainin vettä heijastuksineen.

Nykykatsojana maalausta voisi kuvata värilliseksi negatiiviksi, joka on hieman valottunut. Pidin värimaailmaa oikeastaan kauniina. Mitä epätodennäköisimmissä väreissä välkehtivä vesi ja pilkukkaat rantamuurit tekivät olon riemukkaaksi. Tämäkin teos on kuitenkin aution tuntuinen.

Jotkut rannalla olevista ihmishahmoista tarjoavat hajatietoa Derainista, ja rantakadun varrella on telineissä Derainin muita maalauksia.

Fauvista on huomattavasti suppeampi kuin Surrealista. Maalaukseen tutustuminen vei noin 15 minuuttia.

P.S. Onnistuin hukkumaan rantavesiin. En päässyt enää pinnalle ja jouduin pakottamaan paluun taidemuseoon.

Hurmaava kukkatarha

Impressionista, Water Liliesissä on kohteena ranskalaisen Claude Monet'n (1840–1926) kuuluisa Lummelampi-sarjan puutarha. Se on kuva Monet'n kodin todellisesta vesipuutarhasta, mutta epäilemättä fantastinen tulkinta siitä.

Impressionista: bridge

KUVA: Ehkä kukkien huumaavan tuoksun voi melkein tuntea?

Ihastuin teoksen romanttiseen värikylläiseen kukkamereen, johon pystyi paikoin myös sukeltamaan. Vaikka Impressionistan sisältö nimenomaan toistaa itseään eikä tarjoa yllätyksiä, tuntui vierailu tähän suurenmoiseen puutarhaan tyydyttävältä. Odotin vain, että itse Monet kävelisi vastaan. Ei kävellyt, mutta mahdollisuus tuntui kutkuttavalta.

Impressionista on Fauvistaakin rajatumpi, mutta samalla se tuntui viimeistellymmältä ja tyylikkäämmältä. Käytin kokemukseen kymmenisen minuuttia.

Lopuksi

Nämä vuorovaikutteiset 3D-maalaukset on tehnyt Gigoia-studio, mutta käytännössä yksi mies, brasilialainen Carlos Monteiro, joka on itsekin taiteilija. Huomasin, että kaikista teoksista olisi saanut mistä tahansa kohtaa onnistuneita kuvaruutukaappauksia. Teokset olivat ikään kuin täynnä erilaisia versioita samasta maalauksesta eri kanteilta. En tiedä, miten on mahdollista tehdä tällainen läpeensä maalauksellinen kolmiulotteinen teos. Vaatiiko se paljon suunnittelua vai loksahtaako kaikki melkein kuin itsestään kohdalleen, koska pohjana oleva maalaustaide on esteettisesti niin tasapainoista?

Maalaukset sopivat minusta 3D-muotoon varsin hyvin. Siveltimenvedot ja tietty epätäydellisyys saavat näkyä. Nämä eivät ole mitään realistisuuteen pyrkiviä mutta ikävästi vajaaksi jääviä pelejä.

Suosittelen Surrealistaa, Fauvistaa ja Impressionistaa taiteen ystäville ja niillekin, jotka eivät paljon taidemuseoita kiertele. Tässäkin muodossa maalaukset ovat yhä stillkuvia, pysähtyneitä, mutta tilaulottuvuus muuttaa niitä. Minulle maalauksista tuli omia outoja ja unenkaltaisia kokemuksia, jotka saivat kysymään, mitä taide ja todellisuus on.

Saatavuus

Vielä parin päivän ajan on alussa mainitsemani Groupees-paketti saatavilla erittäin edulliseen hintaan. Normaalihintaisinakaan teokset eivät maksa paljon mitään. Teokset toimivat Windows- ja macOS-tietokoneilla.

Linkkipankissa: Surrealista, Tribute to Giorgio de Chirico (Gigoia Studios)