Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

.: Lokikirja :.

IFComp 2020 -satoa: The Pinecone ja The Turnip – arvoituksia maalaismiljöössä

Joseph Pentangelo on osallistunut tämän vuoden IFCompiin kahdella Twine-lyhyttarinalla. Molemmat perustuvat aiemmin kirjoitettuun perinteiseen, lineaariseen novelliin. Hypertekstisovituksina ne erottuvat kilpailuteosten joukossa yksinä kaunokirjallisimmista. Samaan aikaan ne eivät ole leimallisesti vuorovaikutteisia. The Pinecone on kyllä valintaperustainen siinä mielessä, että siinä on useampi kuin yksi loppuratkaisu, mutta The Turnipissa loppuja on vain yksi. Linkkiperustaisuus on siinä pelkkä lukutapa ja sellaisena hyvin neutraali. Tästä huolimatta koin molemmat tekstit raikkaiksi tuulahduksiksi perinteisen kirjallisuuden puolelta, ja niiden arvoituksellisuuden äärelle oli mukava hetkeksi pysähtyä.

pinecone

Joseph Pentangelo on New Yorkin Staten Islandin yliopistossa opettava kielitieteilijä ja historioitsija. The Pineconessa ja The Turnipissa voikin aistia historian jännän läsnäolon. Se on kuin sulan kevyt kosketus, joka piirtää tarinan ääriviivat ja jättää ilmaa, hyvin paljon ilmaa, jossa lukijan ajatukset voivat liikkua. Siinä on jotain henkistä ja salaperäistä, joka ei todellakaan ole yleistä päävoittoisesti niin populaarissa interaktiivisessa fiktiossa. Tietysti teokset ovat yksilöllisiä ja edustavat monia lajityyppejä, mutta johtuneeko sitten pelillisyyden "taakasta", lukija-pelaajaa pyritään viihdyttämään ja aktivoimaan eikä askarruttamaan ja pysäyttämään. Kuitenkin näkisin, että hypertekstimuoto on omiaan kaunokirjallisille sisällöille, joissa ei ole tehtävää eikä aktiivista toimijuutta.

The Pinecone, jonka luin ensin, kertoo lapsesta, joka odottaa myöhässä olevaa koulubussia. Kylmässä värjötellen hän voi kuulla lähestyvät vuohet. Siinä on jotain uhkaavaa, kenties kauhunsekaistakin. Kohtaaminen on harvinainen, sillä vaikka paimenen johdattama vuohilauma on arkinen tapahtuma, josta lapsi on hyvin tietoinen, hän yleensä ehtii nousta bussiin ennen niiden tuloa. The Pinecone kertoo kommunikaatiosta, sen vaikeudesta ja vierauden tunteesta tai sosiaalisesta pelosta.

turnip

The Turnip kertoo miehestä ja koirasta, jotka toimivat maatyöläisinä läheisellä naurispellolla. Miehen ja koiran suhde – ainakin miehen näkökulmasta – on erityinen. Eräänä päivänä miehen silmiin osuu erikoisen oloinen nauris, jonka hän jemmaa ja vie kotiinsa. Tarinassa ihmiset ja eläimet ovat tasaveroisia ja kasvitkin ovat potentiaalisesti tuntevia ja ajattelevia olioita. The Turnip kertoo työelämän tai ylipäänsä yhteiskunnan raadollisuudesta, hierarkioista ja halusta purkaa ne.

The Pinecone ja The Turnip olivat minusta viehättäviä lyhyttarinoita, joissa käytetään monitulkintaista motiivia (käpy, nauris). Ne sijoittuvat molemmat maalaisympäristöön, mikä ei ole kauhean yleistä ja tuntuu aidosti merkitykselliseltä. Mielestäni perinteinen tarina ei kuitenkaan muutu varsinaiseksi hypertekstiksi pelkästään laittamalla joitain sisältöjä linkin taakse kuin kurkistusluukkuun ja viemällä lukijaa lineaarista päärunkoa pitkin tarinan alusta loppuun. Eikä valintatilanteiden käyttäminen tarkoita sekään hypertekstiä, vaan se tarkoittaa valintaperustaista tarinaa. Aito hyperteksti on linkitettyjen tekstien verkko tai kehä, jolla ei ole kiinteää loppua eikä välttämättä vakinaista alkuakaan. Sellaista näkee kuitenkin harvoin puhtaana.

turnip_lunch
Tarinoiden pelkistetty ulkoasu (mustaa valkoisella kuin kirjoissa) korostaa sisäänpäin kääntymistä ja hiljentymistä. Punertavalla olevista linkeistä yksi johtaa aina tarinassa eteenpäin ja muut tarjoavat tarkennuksia.