Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Valveunta syväkirjaksi: Tuhat ja yksi langanpäätä

Olen ollut vaitonainen Valveunen valintaversion etenemisestä ja samalla väistänyt tälle blogille ja ensimmäiselle tutkimusmatkalle alussa annettua tehtävää. Omasta kirjoitusprosessista kirjoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Kysymykset tuntuvat joko liian suurilta tai sitten pieniltä päätyäkseen blogiin, ja on vaikeaa antaa konkreettisia esimerkkejä jostain niin keskeneräisestä. Mikä tahansa kohta käsikirjoituksesta tuntuisi vaativan myös laajemman yhteyden selittämistä – ja tämän laajemman yhteyden arvioin liian laajaksi. Mutta tämä on selittelyä. En ole vielä tehnyt yhtäkään vakavaa yritystä jonkin varsinaista kirjoittamista koskevan puolen valaisemiseksi!

Perusasetelmat

Valintoihin perustuvan version kirjoittaminen on sukkulointia langanpäiden välillä. Tein jo alussa ratkaisun, että yksittäisten katkelmien tulee olla kohtuullisen lyhyitä, jotain yhden ja neljän perinteisen liuskan väliltä. Tämä tarkoittaa, että käsikirjoitukseen tulee paljon linkkejä, koska jokaisen katkelman lopussa on oltava linkki. Katkelmasta toiseen siirrytään linkkien avulla, ei sivua kääntämällä, mutta katkelmia luetaan sivua kääntämällä.

Langanpäitä

Periaatteessa näyttää tältä, vain yhteen sitovat solmut puuttuvat.

Kaikki linkit eivät edusta valintaa, vaan ne toimivat suorina siirtyminä kahden katkelman välillä. Nämä suorat siirtymät ovat pitkässä, romaanimittaisessa käsikirjoituksessa melko lailla väistämättömiä. Jos joka katkelman jälkeen tulisi valinta vähintään kahden vaihtoehdon välillä, langanpäissä olisi toden totta pitelemistä! Vaikka erilliset tarinapolut palautetaan yleensä melko pikaisesti yhteiselle polulle, ei tehtävä ole helppo, varsinkin jos haluaa, että lukijan tekemillä valinnoilla on todellista merkitystä.

Yksi vai monta päätarinaa?

Olen joutunut miettimään "merkityksellisten valintojen" merkitystä. Minun tarinani kun antaa huutia lineaarisuudelle ja sitä myöten perinteiselle, juonivetoiselle tarinalle. Millainen merkitys voi olla valinnoilla, jotka vievät pikemminkin temaattisesti kuin toiminnallisesti eteenpäin?

Yksi mahdollisuus on hyväksyä, että valinnat vievät vain erilaisille sivupoluille. Se tarkoittaa, että kaikille yhteiset katkelmat ovat merkityksellisiä (päätarina) ja valintojen synnyttämät eroamiset (sivupolut) vähemmän merkityksellisiä. Toinen mahdollisuus on mieltää kaikki erilaiset katkelmaketjut, reitit, merkityksellisiksi. Se tarkoittaa, että mitään varsinasta kaikille yhteistä päätarinaa ei ole, vaan jokainen reitti on itsessään päätarina. Näiden kahden vaihtoehdon ero on itse asiassa suuri, vaikka äkkipäätä se saattaa tuntua pelkältä silmänkääntötempulta.

Olen päätynyt jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle, se tuntuu tälle materiaalille luontevimmalta. Yhteistä päätarinaa ei ole, vaan kaikki erilaiset katkelmien muodostamat ketjut ovat itsenäisiä "päätarinoita", vaikka ne jakavat osan katkelmista yhteisinä.

Anarkiaa

Loppujen lopuksi tämä ei ole looginen juttu, ainakaan minulle. Kyse ei ole järjestyksen ylläpitämisestä, kyse on pikemminkin kysymysten tekemisestä. Valinnat eivät ole oikeita tai vääriä, eikä ole mitään pakollista aineistoa, joka lukijan pitäisi läpikäydä. Lukeminen on mieliteko ja valintojen kanssa suurempi sellainen. Harkinnasta ei Valveunen tapauksessa ole lukijalle paljon hyötyä, tulevasta ei kumminkaan voi tietää.

Onko lopputuloksena sitten anarkistinen haahuilu – saa nähdä. En ainakaan halua naulata kenenkään lukukokemukseen kiinteitä, valmiita merkityksiä. Jos merkitykset saa riittävän hajalleen, valta annetaan lukijalle. Ehkä se sopii jonkinlaiseksi ohjelmajulistukseksi, joskaan en tiedä, tarvitseeko mikään teos sellaista.

blog comments powered by Disqus