Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Jotain uutta, jotain vanhaa... 2000-luvun tekstiseikkailupeli Cypher

Syyskuussa ilmestynyt Cypher lupaa tuoda tekstiseikkailupelit nykyaikaan. Pelin tekijöiltä, argentiinalaisilta Cabreran veljeksiltä, ei uhoa puutu. Mainoslauseet hehkuttavat pelin olevan jotain ennen kokematonta ja nostavan tarinankerronnan uudelle tasolle. Kuitenkin Cypher kulkee vanhoissa jalanjäljissä, saappaat vain ovat muuttuneet suuremmiksi!

Tekstiseikkailupelien valtakausi oli 1980-luvulla. Sittemmin kaupallinen toiminta hiipui ja tekstiseikkailut ovat pysyneet elossa harrastajavoimin. Mutta interaktiivisen fiktion tuulet puhaltavat taas voimallisemmin ja uusia kunnianhimoisia tekijöitä syntyy. Cypher ei ole suinkaan huono yritys elvyttää vanhaa peligenreä ja veikkaisin, että se avaa uuden uran ainakin pojille itselleen.

Tuttu dystooppinen maailma

Cypher sijoittuu kyberpunk-maailmaan. Se on rakennettu kyberpunkin tyypillisten, kliseiksikin degeneroituneiden elementtien varaan. Siinä näkyy vahvana elokuvien vaikutus (80-luvulta nekin), nostalgisessa hengessä, hyvät ja huonot yhtä lailla.

Eletään vuotta 2242 japanilaisessa kaupungissa, joka on muuttanut nimensä yrityksen mukaan. Korporaatioista on tullut uusi hallitus. Asteroidin törmättyä kuuhun maapallon ilmakehä on saastunut kuupölystä ja pikkumeteoriiteista. Tietoliikenneyhteydet ovat häiriintyneet pysyvästi eikä internet toimi. Cypherin maailma on pimeä ja likainen. Teknologinen edistys ja retro heittävät iloisesti kättä. Laitteet ja olosuhteet ovat rähjäisiä – ja niin ovat ihmisetkin, rampoja kyborgeja.

Wallpaper Cypher

Pelaaja asettuu salakuljettaja Dogeronin housuihin. Hänellä on kyky kytkeytyä – ja murtautua – tietopankkeihin, siis mielensisäisesti kytkeytyä. Kyvystä on tullut erityisen haluttava internetin menettämisen jälkeen, ja salakoodeja kuljetetaan valtiollisten rajojen yli sekä laillisesti että laittomasti. Peli alkaa siitä, kun Dogeron palaa Maahan ja vanhoihin hommiin otettuaan hieman lisäaikaa (tehtyään irtioton menneestä) kuusiirtokunnissa.

Kirjoita – ja turhaudu

Tunnelmaa Cypherissa on ja siihen kyllä menee mukaan. Uutta verrattuna klassisiin tekstiseikkailuihin on multimedia: grafiikka ja ambient-äänet sekä musiikki. Ne on toteutettu korkeatasoisesti eivätkä missään nimessä tunnu päälle liimatuilta, vaan todellakin olennaiselta osalta pelikokemusta. Mutta kuten tekstiseikkailupelin kuuluu, Cypher perustuu tekstille ja peliä ohjataan kirjoittamalla. Tuo turhautumiselle mitä otollisin tekstiparseri on vain vähäisin muutoksin siirretty 2000-luvulle!

Cypher

Hidas ja virhealtis tekstiparseri yhdistettynä "kovaan toimintaan" oli mielenkiintoinen kokemus. Heti alussa pelaaja on takaa-ajettu ja mitä tukalimmassa tilanteessa. En sanoisi elokuvamaista toimintaa ja tekstuaalista ohjaamista täysin toimimattomaksi yhdistelmäksi, mutta turhan usein pelaaminen juuttui vaikeasti keksittäviin "oikeisiin ilmaisuihin".

Oikean käskyn tai ilmaisutavan löytäminen on tekstiseikkailupeleissä kuin päätään seinään löisi, äärettömän turhauttavaa mutta ah niin tyypillistä. Tekstiseikkailupelien vaikeus voi olennaisesti syntyä juuri oikeiden ilmaisujen hakemisesta, ja joskus niitä ei yksinkertaisesti ilman ulkopuolisia ohjeita keksi. Pahinta on, kun tuntuu aivan käsittämättömältä, miksi oma muotoilu samasta käskystä ei kelvannut. Cypherin hankintaa harkitseville suosittelenkin versiota, joka sisältää vihjekirjan. Halvimmassa standard-versiossa sitä ei ole. Ja YouTubeen ovat jo avuliaat ladanneet läpipelaamisia, joihin voi turvata viime kädessä.

Viimeistely puuttuu mutta yritys hyvä

Cypher sai heti ilmestyttyään rajua kritiikkiä kielestä. Peli oli nimittäin kirjoitus- ja kielioppivirheitä täynnä, eikä kieli aina ole muutenkaan sitä sujuvinta. Erittäin vakavaa, sillä kysehän on tekstiseikkailupelistä. Tämän jälkeen on ilmestynyt kaksi päivitystä ja jotain kohennusta kieleen on tullut, mutta kyllä pelissä virheitä loppuun asti edelleen riittää.

Tekijät eivät ole englannin natiiveja, mutta ei se kelpaa verukkeeksi huonolle käännökselle. Olen kuitenkin taipuvainen katsomaan sitä sormien läpi, sillä annan arvoa veljesten reippaalle ja rohkealle yritykselle, jota ohjaa rakkaus tekstiseikkailupeleihin. Tällainen verevä, nuorekas (ja maskuliininen) teko tekstiseikkailupelien tuomiseksi 2000-luvulle ilahduttaa.

Sisältöön puuttumatta tekstiseikkailupelit ovat yksi kirjallisuuden muoto ja ne tarjoavat kirjoittajille vakavasti otettavan ilmaisumuodon.