Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Valinnat osa 4: Weird City Interloper, valinnat keskustelun aiheina

Tällä kertaa en ota interaktiivista teosta lokimerkinnän aiheeksi, koska se olisi erityisen oivaltava tai hieno. Toki C.E.J. Pacianin työt ovat erityisiä niiden omintakeisen, fantastisen steampunk-maailman vuoksi, mutta niiden absurdius ei tunnu kätkevän taakseen mitään: kaikki on todellakin silkkaa hölynpölyä. Poimin viime kesänä ilmestyneen Weird City Interloperin vain siitä syystä, että se perustuu keskustelulle.

Olen esitellyt aiemmin Pacianin Walker & Silhouetten, joka on viehättävä ja helppo tekstiseikkailu ja voi sopia ainakin joillekuille ensimmäiseksi tekstiseikkailuksi. Sinänsä helppo on Weird City Interloperkin, mutta lukukokemuksena se ei ollut edeltäjänsä veroinen.

Tehtävänä on puhua kaikille – mutta kaikestako?

Weird City Interloperia luetaan yksittäisten avainsanojen avulla. Avainsanat ovat keskustelun aiheita. Aiheryhmiä on kaksi: henkilöt ja muut. Epäröin puhua "pelistä", mutta teoksessa on kyllä tehtävä, jonka suorittaminen on samalla loppuratkaisu.

Lukija asetetaan mystisen hahmon osaan, joka saapuu merkilliseen kaupunkiin. Hahmon identiteetti ei koskaan oikeastaan selviä – tai sanottaisiinko niin, että ensin nostatettu itsetunto lässähtää kuin pannukakku. Lukijan oppaana kaupungissa toimii rottien kasvatti, joka johdattaa eri henkilöiden luo. Keskustelut henkilöiden kanssa antavat aina uusia keskustelun aiheita, ja lukeminen onkin tavallaan aiheiden kalastelua. Uusi aihe tarkoittaa tarinan edistymistä.

Omaksuin alussa lukutavaksi kaikkien aiheiden läpikäymisen kaikkien henkilöiden kanssa. Se alkoi tuntua pian mekaanisuudessaan väsyttävältä, ja vaikka lukija voi toki viihdyttää itseään lukemalla aivan kaiken, tätä tarinaa tuskin on tarkoitettu luettavaksi niin. Fiksu lukija pyrkii päättelemään, mitä kannattaa kysyä ja keneltä, jos ei minkään muun, niin ainakin oivaltamisen tunteen vuoksi. Jos kuitenkin tuntee olonsa laiskaksi tai tyhmäksi tai yksinkertaisesti hämmentyneeksi, mukana kulkeva rottaopas antaa pyydettäessä aivan suoria ehdotuksia, kenen luokse kannattaa mennä.

Topics Weird City Interloper

Paljon puhuttavaa, mutta vain yksi merkitsee

Keskustelun otollisuus ja ongelmallisuus

Juoni sikseen ja mahdottomat tulkinnat myös, tässä pikkuteoksessa minua kiinnosti siis keskustelu. Weird City Interloper on tekstiparserin avulla luettava tekstiseikkailu, mutta keskustelut sinänsä olisivat voineet taipua valitse-oma-seikkailusi-muotoon. Samalla ehkä olisi voinut säästää lukijaa (ja kirjoittajaa) kaikkien aiheiden käsittelyltä kaikkien kanssa.

Keskusteluhan on valintoihin perustuvassa interaktiivisessa fiktiossa otollinen valintojen aihe. Tästä huolimatta en ole onnistunut törmäämään nimenomaan keskusteluun keskittyviin valitse-oma-seikkailuihin. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että jo pelkästä yhdestä keskustelusta saisi aikaan tarinallisesti mielenkiintoisen teoksen.

Keskustelussa kuten valintoihin perustuvassa etenemistavassa ylipäänsä on kuitenkin riskinsä. Jos kyseessä ei ole peli, jossa on tehtävä tai tehtäviä, minkä takia tarinaa pitäisi lukea interaktiivisesti? Eivätkö valinnat ole silloin "tyhjiä"? Miten lukijalle välittyisi tunne, että hänen tekemillään valinnoilla on todella merkitystä, vaikka vääriä, epäonnistumiseen johtavia valintoja ei ole? Nämä kysymykset ovat aivan interaktiivisen fiktion ytimessä.

Narun pää ei saa olla tyhjä

Valintojen tarkoitus on täyttää lukijan mielihalu. Se on lähinnä uteliaisuutta muistuttava tunne. Lukijan käteen annetaan ikään kuin pallo ja kysytään, mitä hän haluaisi sillä tehdä. Hänelle voidaan ehdottaa pallopeliä ja kertoa sitten sen sääntöjä pelin edetessä. Tai voidaan ehdottaa, että heitä pallo tuonne tai tuolle suunnalle ja juokse perässä. Molemmissa tapauksissa valinnat kuljettavat lukijaa enemmän tai vähemmän kuin sokeaa kädestä. Interaktiivisessa fiktiossa perinteiseen passiiviseen lukutapaan on lisätty uusi ainesosa ja samalla ruokalaji on muuttunut toiseksi.

Tämä toinen ruokalaji maistuu pahalta tai hyvältä riippuen siitä, kuinka mielekästä valintoja on tehdä. Pacianin Weird City Interloperissa valinnat ovat keskustelun aiheita, mutta vain yksi valinta muiden joukossa edistää tarinaa ja muut ovat teknisesti tyhjiä: tiedonjyviä mutta silti umpikujia. Weird City Interloperin rakenne muistuttaa hypertekstiä, jonka ydin on lineaarinen ja josta lähtee ulokkeita, jotka katkeavat saman tien. Pahimmillaan näiden ulokkeiden lueskelu harhauttaa lukijaa pahasti eikä tarkoituksellisuuden tunnetta ehdi syntyä. Lukija harhailee, yrittää puskea tieltään pensaikkoa, ja lopulta unohtaa, mitä olikaan etsimässä.

Hypertekstissä lineaarisuus ja tarina pitäisikin kokonaan unohtaa. Hypertekstin pitäisi perustua jollekin aivan toiselle periaatteelle. Valintoihin perustuva teos kuten luonteeltaan monimutkaisempi tekstiseikkailukin sen sijaan soveltuvat tarinan kertomiseen. Siksi niissä ei pitäisi koskaan katkaista tarinan etenemistä tai ainakaan lukijan tunnetta siitä. Tekstiseikkailupeleissä ja seikkailupeleissä ylipäänsä vastuu tarinan etenemisestä asetetaan lukijan harteille. Valintoihin perustuvissa teoksissa ote on paljon ohjailevampi. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä valinnoista lukijan päättelykykyä edellyttäviä.

Mitä vaativuuteen tulee, valintojen yksinkertaisuus voi olla näennäistä. Pelkästään käsiteltävä aihe voi tehdä lukukokemuksen moniulotteiseksi. Parhaimmillaan valinnat synnyttävät tunteen olemisesta tarinan sisällä. Jos valinnat jättävät lukijan tarinan ulkopuolelle ja tarinasta tulee pikemminkin tarkasteltava kohde kuin elettävä kokemus, ei kuitenkaan välttämättä olla metsässä. Lukijan uteliaisuuden puhuttelu kantaa kauaksi ja se voi toimia valintojen yksinomaisena tarkoituksena. Mutta sitä suuremmalla syyllä yksikään valinta ei saisi olla tyhjä.

Hyvä varoittava esimerkki

Pacianin Weird City Interloperissa keskustelu eli aiheiden valitseminen on mielestäni epäonnistunutta. Onnistunut teos on epätavanomaisuudessaan, siinä, että tarina etenee aiheiden, ei toiminnan perusteella. Se asettuu sille interaktiivisen kirjallisuuden ulottuvuudelle, jossa ilmansuunnat on korvattu henkilöillä ja tekeminen on vuorovaikutusta näiden kanssa. "Varoittavana" ja hyvänä esimerkkinä Weird City Interloper on luettavissa ilmaiseksi verkossa tai tekstiseikkailujen lukemiseen tarkoitetulla ohjelmalla lataamalla tiedosto.

blog comments powered by Disqus