Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

IFComp 2017 -satoa: Eat Me

Chandler Grooverin ylitsepursuavassa parseriteoksessa Eat Me syödään paljon ja mitä hyvänsä. Syömistä voisi jopa sanoa pääasialliseksi lukutavaksi. Grooverin viimevuotinen kilpailuteos Mirror and Queen oli suosikkini, mutta ihan siihen ei tämänvuotinen kilpailuteos yllä. Eat Me on oleellisesti tehtäväkeskeinen ja siinä mielessä pelillinen. En sanoisi sitä vaikeaksi, mutta jokseenkin absurdi logiikka toi haastetta. Teoksen maailma on kuitenkin rajattu hyvin ja pelkällä ennakkoluulottomalla tutkimisella ja syömisellä pääsee pitkälle.

Lue koko merkintä

Kehitysalustat interaktiivisessa kirjallisuudessa

Kirjoittajan korvissa "kehitysalusta" voi kuulostaa kaamean tekniseltä ja rajoittavalta. Eikö tekstiä vain kirjoiteta, ihan sama millä ja mihin muotoon? Perinteisessä kirjallisuudessa kaikki on sallittua, mutta vain yhdellä tasolla – se on tiettyä horisontaalista anarkiaa. Vuorovaikutteinen kirjallisuus vaatii hieman toisenlaista suunnittelua: toisaalta se on tiukempaa, toisaalta se avaa uusia tasoja. Kehitysalustat edustavat erilaisia kehyksiä, joiden sisään kirjoittaja teoksensa luo. Ne voivat olla yhtä hyvin työpohjia kuin työkaluja, johtavia ideoita ja kokoavia nimikkeitä. Joskus ne sanelevat muodon, joskus ne jättävät sen avoimeksi. Linkkipankissa olen jakanut teokset luokkiin kehitysalustan mukaan. Muita luokkia ovat vuorovaikutteisuuden tapa (siitä selvitys jo aiemmin) sekä tavanomaiset laji ja kieli. Seuraavassa lyhyet kuvaukset kustakin tällä hetkellä linkkipankissa edustetusta kehitysalustasta.

Lue koko merkintä

IFComp 2016 -satoa: Mirror and Queen

Neljänneksi lukemakseni kilpailuteokseksi valikoitui Chandler Grooverin kuvastoltaan ylipursuava kauhunsekainen fantasia Mirror and Queen. Se haastaa avaamaan keskustelun mistä tahansa aiheesta. Lukija on peilin edessä itseään ja elämäänsä tarkasteleva kuningatar, joka kadehtii syvästi ja murhanhimoisesti nuorta prinsessaa. Mirror and Queen on mukaelma Lumikki-sadusta.

Lue koko merkintä

Matkalla autiomaahan, ja autiomaa tulee sisään

2000 ilmestynyt Shade on kohonnut interaktiivisen fiktion nykykaanoniin hyvällä syyllä. Pikkuhiljaa yhä kauhistuttavammaksi käyvä asetelma tuo lukijan iholle kylmät väreet tavalla, jolla vain paras tekstiseikkailu sen voi tehdä. Kuten kirjallisuudessa teoksen todellisuus rakentuu tekstuaalisesti, mutta kuten peleissä lukija on sen sisällä konkreettisesti.

Lue koko merkintä

Lukemista aistien varassa ja etsien aukkoja juonesta

Matt Sheridan Smithin You Can’t See Any Such Thing on taiteellinen tekstiseikkailu, jos sitä edes voi sanoa tekstiseikkailuksi. Pikemminkin se vain perustuu navigoinnille tekstitilassa. Joka tapauksessa siinä on tekstiparseri, johon kirjoittamalla lukija löytää uutta sisältöä. Kiinnostavaksi ja samalla kaunokirjalliseksi sen tekee suuntaus henkilöiden sisimpään sekä faktan ja fiktion suhde. Vaikka teoksen rakentumisen tapa muistuttaa assosiatiivista hypertekstiä, tekstiparseri tarjoaa lukijalle omaehtoisemman tavan lähestyä teosta.

Lue koko merkintä

Yksityisetsivän salaisena aseena metaforat

PataNoir on mielenkiintoinen tekstiseikkailukokeilu. Sen kantavassa ideassa on syvällistä ja kaunokirjallista potentiaalia, mutta tässä sitä sovelletaan kuluneeseen genrekuvastoon huumorimielessä. Konkreettisten esineiden keräämisen ja käyttämisen sijasta PataNoirissa kerätään kuvainnollisia esineitä. Ne voi tunnistaa ympäristöstä vertauskuvina. Kuvainnollisten esineiden avulla manipuloidaan ympäristöä ja ihmisiä – ei psykologisesti eikä konkreettisesti, vaan absurdisti.

Lue koko merkintä

Blue Lacuna, interaktiivinen romaani

Aaron Reedin palkittu Blue Lacuna on kunnianhimoinen tekstiseikkailu. Se on paitsi pitkä, myös kokeellinen ja pinnanalaisilta toiminnoiltaan tavanomaista kehittyneempi. Hienoudet jäävät kuitenkin lukija-pelaajalta helposti huomaamatta, eivätkä ne loppujen lopuksi ole kokemuksen kannalta aivan niin merkittäviä kuin on ollut tarkoitus. Blue Lacuna on silti ansaitusti yksi interaktiivisen fiktion merkkipaaluista.

Lue koko merkintä

Näytä lisää merkintöjä